Kausi 25-26 paketissa

Yksi kausi taas takana

Jo neljäs kevät, jolloin hyvästelen urheilijat. Se on aina samanlaista. On se viimeinen hetki. Päättärit päättyvät ja urheilijat lähtevät kotiin. Samalla tämän kauden joukkue lakkaa olemasta. Istun autoon kotimatkaa varten ja hengähdän hieman. Kyyneleet silmissä. Kahdesti. On harrastejoukkue ja oman tyttäreni kilpajoukkue. Molempien päättärit on nyt ohi. Meillä on ollut riemua ja onnistumisia. Joskus hieman haasteitakin matkalla, mutta kaikesta ollaan aina selvitty. Se riemu mikä urheilijoista näkyy päättäreissä on niin käsinkosketeltavaa. He ovat tällä kokoonpanolla viimeistä kertaa yhdessä. Uusia ystävyyssuhteita on syntynyt. Vaikka osa jatkaa eri joukkueissa, tai eri seuroissakin, yhteystiedot on vaihdettu jo pitkän aikaa sitten. Parkkipaikalla urheilijat itkevät ja halaavat toisiaan.

Urheilijat tulevat jojon roolissa tutuiksi, vaikka vain pintapuolisesti. Silti kisamatkoilla ollaan hyvin tiiviinä ryhmänä. Valkut samaten, heidän kanssaan tehdään töitä yhdessä että saadaan kisat ja muut matkat sujumaan hyvin. Toiset tuntee paremmin ja jotkut hieman huonommin. Silti jokainen on ollut yhtä tärkeä kaikissa käänteissä. 

Kuva: valmentajat

Jojon näkökulmasta kausi on molempien joukkueiden osalta onnistunut. Kisa- ja leirimatkat ovat onnistuneet. Urheilijat ovat voineet keskittyä urheilemiseen ja valmentajat valmentamiseen. Jojot (kiitos Reetta!) ovat pyörineet ympärillä ja hoitaneet ne juoksevat asiat. Voin olla ylpeä meidän jojotiimistä.

Nyt on aika tyhjä olo. Ei enää käyntejä treenihallilla. Ei enää viestittelyä huoltajien kanssa. Ei enää kontaktia joukkuelaisiin. Kunnes ensi kaudella taas aloitetaan alusta. Missä, se selviää parin päivän päästä kun saadaan tietää valinnat.

"Vieläkö jatkat jojona?" Kysymys on tullut useammalta kollegalta. Jos se on minusta kiinni, niin kyllä. Joukkueet valitsevat jojot, mutta aion olla ehdolla. Vaikka tämä vie jonkin verran omaa vapaa-aikaa, niin en keksi mitään parempaakaan!

Hyvää kesää! 🌞

Pinnattu!

Pyykkipoikakulttuuria

Itse väritettyjen ja koristeltujen pyykkipoikien salaa toiseen laittaminen on oleellinen osa cheerleadingin kannustuskulttuuria. Niitä kiinnitetään salaa toisten seurojen ja joukkueiden urheilijoiden hiuksiin, vaatteisiin tai reppuihin. Monilla on repussa jopa "Pin me!" -koristeita. Niissä on aina kannustavia viestejä jotka tuovat iloa kilpakumppaneille.

Olen oman osani satunnaisista pyykkipojistakin saanut, vaikka pelkkänä jojona kisoissa pyörin. Mutta Super 3 -kisoissa tuli tämä vihreä pyykkipoika, joka on erityinen. Erityinen siksi, että se oli tarkoitettu minulle, eikä ollut vain satunnainen pinnaus. Syyllinen selvisi aika pian, Jussihan sen oli kiinnittänyt. Jussi on siis toisen seuran jojo, johon olen tutustunut kilpailuissa ihan sattumalta. No, miesjojot erottuvat cheerleadingkisoissa tuhansien osallistujien joukosta.

Omat tyttäremme ovat olleet samassa ikäluokassa ja samalla levelillä useamman vuoden, joten yhteisissä kisoissa jutellaan aina. Kilpaillaan samassa luokassa, mutta kuten lajikulttuuriin kuuluu, kannustetaan toisiamme ja iloitaan toistemme kanssa.

Olette taitavia!

Toukokuussa kiirettä pitää

Tapahtumarikas loppukausi

Nyt on ollut kaikki viikonloput kiinni ja vielä loputkin tulee olemaan. Osaksi omaa syytä kun kahta joukkuetta jojoilen, mutta kyllä se mattoaika aina antaa niin paljon enemmän.

Parit päiväleirit

Ensin oli 2.5. oman joukkueeni päiväleiri. Tähän sitten normaalit valmistelut, eli aikataulutus, ruokailut ja pukujaot. Aikataulu tuli seuralta, mutta sitten se hienosäätö ruokailuaikojen suhteen. Valmentajien kanssa tuumitaan treenien pituudet ja sitten ruokailu ja evästauko siihen väliin sopivasti. Ja koska kisat lähestyy, treenataan myös kisapuvulla. Kenelle mikäkin puvun yläosa ja alaosa vielä erikseen, on oma taiteenlajinsa. Puvut on sovitettu jo aikaisemmin, joten tässä enimmäkseen hienosäätöä kisaryhmän mukaan. Ja sitten se normaali ruokatilaus, esillelaitto sekä purku.

Sitten 9.5. oli esikilpajoukkueen päiväleiri. Sama paikka ja samat rutiinit. Vaikka "samat" tehtävät, ne on kuitenkin kaikki aina tehtävä uudelleen. Helpottaa tietysti kun tietää valmiiksi mitä pitää tehdä ja miten kaikki järjestyy. Tällä joukkueella esiintyminen on vasta myöhemmin, mutta silti pukutreenit oli myös ohjelmassa. Päiväleirillä se on hyvä järjestää kun on enemmän aikaa.

Tähän jälkimmäiseen otettiin mukaan myös huoltajia, kun äitienpäivä lähestyi. Iloksemme huoltajia ja sisaruksia saapuikin runsain määrin treenaamaan kanssamme. Ensin joukkue esiintyi ohjelmallaan huoltajille ja sen jälkeen huoltajat matolle myös. Ensin helppoa lämmittelyä tanssin ja kuperkeikkojen muodossa ja sen jälkeen helppoja stuntteja. Huoltajatkin onnistuivat erinomaisesti! (pst! seuralla on myös aikuisten joukkue!)

Kenraaliesitys

Koska kisat on 16.5. oli meillä ja neljällä muullakin joukkueella kenraaliesitys Helatorstaina 14.5. Tänne ei jojolla ollut paljoa tekemistä, muuta kuin pukujen jako. Kenraaliesitys meni hienosti! Päätettiin että ei kerätä tässä yhteydessä pukuja takaisin koska ne eivät kuitenkaan ennättäisi kuivua pesun jälkeen ennen lauantaita, joten urheilijat ottivat puvut kotiin ilmavasti tuulettumaan lauantaita varten.

Super 3 Lahdessa

Kauden pääkilpailut oli juuri nyt lauantaina 16.5. Lahdessa. Urheilijoilla oli tullessaan jo kisapuvut päällä kun aloitettiin lämmittelyt kotihallilla. Lämpän ja viimeisten treenien aikana laitettiin ruokailu taas pystyyn, jotta saatiin syötyä ennen lähtöä kisapaikalle. Pasta Carbonara oli urheilijoiden mieleen! Ja ei, jojot eivät tätä tehneet itse, vaan se tilattiin ulkopuolelta. Ruokailun jälkeen hypättiin bussiin, joka vei kisapaikalle. Rekisteröinnin jälkeen rannekkeet bussissa ranteisiin ja kohti pukuhuonetta. Viimeinen palaveri siellä ennen kisaputkeen siirtymistä. Normaali putki, missä lämpät ja viimeiset harjoitukset ennen kisahetkeä. Korutarkastuksen kautta matolle. Tämä jojo oli vastuussa musiikin käynnistämisestä oikeaan aikaan. Hyvin menneen kisavedon jälkeen pukkariin käymään kisaveto läpi. Ruokailu perään ja sitten pienen vapaahetken jälkeen palkintojenjakoon. Kotimatkalle taas bussilla ja päivä oli pulkassa. Aikaa tähän kaikkeen kului 11 tuntia. Normaali kisapäivä siis.

Tämä jojo oli kyllä ihan puhki päivän päätteeksi. Paljon kaikkea tapahtumaa ympärillä ja joukkueen aikataulun hoitamista. Ja sitten se kisavedon katsominen musiikkipisteellä istuen; pulssi varmaan taas 130.

Kisat tulossa

Heti viikon päästä on seuran omat kisat ja seuraavana päivänä kevätnäytös. Kun on kaksi joukkuetta molemmissa, niin tämä tarkoittaa neljää tapahtumaa. Kisoissa ollaan vieläpä samassa blokissa molemmat, niin aikataulutus omalta osalta on tärkeää.

Lämpätään omalla hallilla suunnilleen samaan aikaan ja siirrytään kisapaikalle samanaikaisesti. Tämä helpottaa käytännön järjestelyitä huomattavasti. Kisapaikalla esiintymiset ovat sen verran erillään, että siellä onnistuu olemaan molempien joukkueiden mukana koko ajan. Ruokailut on järjestetty niin että sen ajoitus tukee keskinäisiä järjestelyitä.

Kevätnäytöksessä ollaan molemmat eri blokeissa, joten siellä pääsee menemään yksi joukkue kerrallaan paketin läpi. Välissä oma ruokatauko että jaksaa taas. Siinä oli sitten tämän kauden kisat.

Vielä yksi viikko

Seuraavalla viikolla on sekä molempien joukkueiden päättärit että joukkuejakoharjoitukset. Jälkimmäinen ei ole jojohommaa, mutta kun tytär karsii uuteen joukkueeseen, niin jännittäähän se. Kun viikko on ohi, on homma ohi. Tai melkein. Vielä laskutuksen tarkastus, joukkueen laatikoiden siivous. Kesäloma alkaa myös jojolle. Missä ensi kausi? Se ehkä on jo tiedossa tässä kohtaa. Jatkuuko jojoilu? Uusi joukkue valitsee ja päättää. Mutta sitä ennen kesällä saunaan ja järveen uimaan.

 Kausi lopuillaan

Huhtikuu vielä, mutta kauden päätös ja uudet joukkuejaot ovat jo oven takana. Edes kauden pääkilpailua, Superia, ei ole vielä käyty. Mutta koska jojojen kalenteri on aina pari kuukautta etuajassa järjestelyiden vuoksi, kesäloma häämöttää jo.

Super-kilpailuun on muutamia viikkoja vielä. Treenaus sitä kohti on vahvasti käynnissä. Uusia taitoja ja vanhojenkin hiomista joka treeneissä. Super-kilpailu on onneksi lähellä, niin ei tarvitse miettiä majoitusta tai useita ruokailuja. Ajatuksena on, että lämpätään kotihallilla, syödään lounas, hypätään bussiin, käydään vetämässä kisaveto, ruokaillaan kisapaikalla ja sitten palkintojenjaon jälkeen takaisin kotiin. Meidän kisavuoro on hyvässä kohtaa aikataulutuksen näkökulmasta.

1.5. avautuu pääkaupunkiseudun kaikkien seurojen joukkuevalintoihin haku. Tässä ei jojolla sinänsä ole tekemistä, mutta huoltajilta hyvinkin voi tulla kysymyksiä miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia. Jojot tietää. Tai jos ei tiedä, kyselevät ympäriltä kun joku kuitenkin tietää. Ja sitten huoltajille pystyy antamaan oikeita vastauksia. Tällä jojolla on tässä kohtaa myös perhosia vatsassa. Oma tytär on myös hakemassa uuteen joukkueeseen ja hengessä mukana oleminen on oma jännityksensä.

Kauden päättäjäiset oli jo sovittu aikoja sitten, että päästään kivaan paikkaan. Sitten tuli joukkuejakopäivät tietoon. Tottakai meidän joukkuelaisten yksi tavoitejoukkue karsii juuri sinä päivänä. Eikun katsomaan päättärivaihtoehtoja. Toinen vaihtoehto samasta päättäripaikasta löytyikin hyvin, kun sinne oli tullut peruutus juuri sille hetkelle kun me haluaisimme sinne mennä. Onni onnettomuudessa, todellakin! Mutta ei tämä ollut ainoa. Myös harrastejoukkueellani oli sama tilanne. Päättäripäivää pyritään siirtämään ja uskon että se hakemassamme paikassa myös onnistuu. Pitää vain saada vielä heiltä kuittaus tästä.

Vielä ennen kauden päättymistä on seuran järjestämät SCL:n ulkopuoliset kisat ja seuran oma kevätnäytös. Kisat ja kevätnäytös on ihan yhtä kisat kuin mitkä tahansa muutkin, joten niihin pitää myös rakentaa aikataulu, ruokailut ja muut sellaiset. Ainoastaan kisat on hyvin lähellä, niin kuljetukset eivät tule olemaan ongelma. Pitää vain ohjeistaa urheilijat ja huoltajat hyvin näihin, että kaikki tietävät missä olla milloin. Tai no, kisaviikonloppuna on sama tilanne, pitää olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan että kisaviikonloppu lähtee etenemään aikataulussa. Molemmat joukkueeni ovat sekä kilpailussa että kevätnäytöksessä mukana. Kevätnäytöksen osalta nämä ovatkin eri blokissa (eri esiintymiserä), mutta kilpailun aikataulusta ei ole vielä tietoa. Toivotaan että pääsen molempien mukana kisaputken läpi!

Sitten kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi, alkaa cheer-loma. Silloin joutuu jättämään hyvästit ainakin osalle joukkuelaisista. Mutta sitä ennen nyt katse ensin Super- ja seuran kilpailuihin toukokuussa.

Käytiin Spirit-kisoissa, osa 5

Kisat ohi, miten meni noin niinkuin omasta mielestä?

Lyhyesti, jokainen aikataulussa oleva asia ja jokainen detalji saatiin hoidettua kunnialla. Jokaisella pysähdyksellä oli showdinner. Eli dinner oli muilla asiakkailla ravintolan sisällä ja show oli meidän jumppaliikkeet bussista noustuamme.

Joukkue pääsi menoillan treeneihin onnistuneesti ja treenattiin toisen seuran joukkueen kanssa (Kiitos JCS!). Tällainen joukkueiden välinen yhteisöllisyys on mielestäni lajin suola. Kisataan kuitenkin "toisiamme vastaan", mutta silti ollaan kavereita. Fiilis katossa ja stuntit ylhäällä. Jojo pääsi sitten toimintaan kun vessaan piti täydentää papereita. Joukkueen nousijoille jaettiin treeneihin kisapuvun alaosat, jotta pohjat saavat tuntumaa normaalia liukkaampaan materiaaliin. Jojokaveri kävi sitten tällä välin kaupassa hakemassa urheilijoille tarpeita, kuten maitohappobakteereita ja hammasharjan (Kiitos Mire kun kuskasit!).

Hotellilla

Päivän päätteeksi hotellille yöksi. Urheilijoilla oli todella luksusoltavat saunallisissa huoneistoissa, jotka hieman sivummalla olevassa hotellissa olivat halvempia kuin keskustan hotellin perushuoneet. Jojot joutuivat tyytymään 1hh-huoneisiin (mies- ja naisjojo), mutta hyvin se yö niissäkin meni. Iltapala saatiin paikan päällä seisovasta pöydästä ja meillä oli oma ruokailutila jossa pidettiin myös tiimipalaveri. Samalla jaettiin kisapuvut valmiiksi, jotta urheilijat saivat puettua ne päällensä aamulla omaan tahtiin. Yön aikana valkut nukkuvat ja jojot päivystävät. Tällä kertaa ei tullut yhtään yöllistä tilannetta niin saatiin nukkua hyvät yöunet.

Aamulla jojojen herätyspartio taisi oikeasti herättää vain valmentajat... Urheilijat olivat jo pirteinä pystyssä ja laittamassa kisalookia päälle. Aamupala sopivassa välissä ja muut rutiinit, kuten siirtotatuointi jalkaan, sujui rauhallisesti. Kun kaikki oli saatu tehtyä, olikin kello jo sen verran että on aika luovuttaa huoneet ja käydä hotellilla lounaalle ennen kisapaikalle saapumista.

Kisapaikalla

Ouluhallilla kaikki meni kisakuplassa nuottien mukaan. Ensin pukkariin ja siellä ensin tunnelman nostatusta. Anteeksi muille äänestä! Kisaputkeen siirtyessä valmentaja huomasi että bussiin jäi tarpeellinen esine. Eikun jojo matkaan ja bussin luokse hakemaan. Onneksi löytyi aika nopeasti, mutta valmentajan reppu kyllä "räjähti" penkille aika perusteellisesti. Takaisin kisaputkeen kun joukkue on tekemässä ensimmäistä keholämppää.

Aikataululapun kanssa (ks. edellinen postaus) lämpät läpi ja kohti kisamattoa. Täällä oli erillinen pukuhuonesiirtymä, missä käytiin vielä viimeiset tsempit ennen korutarkastusta. Korujen jälkeen tämä jojo musiikinsoittajana siirtyi toista kautta eteenpäin kuin joukkue.

Musiikinsoittaja on yksi joukkueen valmentajista tai huoltajista, jonka tehtävänä ei varsinaisesti ole soittaa musiikkia, vaan antaa järjestävälle musiikkipisteen hoitajalle merkki, milloin musiikki laitetaan käyntiin. Yleensä niin, että kun joukkue on huudon jälkeen siirtynyt aloituspaikoilleen, yksi joukkuelainen antaa merkin että ovat valmiita ja musiikinsoittaja antaa sitten merkin musiikkipisteen hoitajalle. Toisinaan musiikinsoittaja painaa itse musiikkipisteellä nappulaa laittaakseen musiikin käyntiin, mutta täällä oli se toinen toimintatapa.

Esiintyminen

Kun joukkue esiintyy, myös jojolla syke nousee. Ylläolevassa kuvassa on tämän jojon pulssi kisaputken läpi. Kisasuorituksen aikana korkein mittaus 121. Normaali leposyke on noin 50-60, joten kyllä tämä urheilusta käy.

Tehty on

Esiintymisen jälkeen joukkue kerää rekvisiitan ja poistuu matolta pukuhuoneeseen. Ohjelmassa sattui pari virhettä, mutta ei mitään dramaattista. Silti tunteet olivat urheilijoilla laidasta laitaan. Oli aitoa iloa onnistumisesta ja ohjelman läpiviennistä, ja sitten aitoja itkun kyyneleitä niistä muutamista virheistä. Tässä kohtaa jojon tärkein työkalu on nenäliinapaketti. Urheilijat ovat yhtenäinen ryhmä ja toistensa tukena, missä he itse kävivät läpi omia tunteitaan. Valkut näyttivät suorituksen kännykältään ja kaikki seurasivat miten se oikein menikään. Huomattiin että kokonaisuus oli hyvin onnistunut ja varma, vaikka se ei aina omalta osalta siltä vaikuttanutkaan. Videolta katsottuna ei niitä urheilijan itse tekemiä pieniä virheitä edes huomaa. Seuraavaksi vuorossa pukuhuoneen siivous omalta osaltamme, pakkaus ja sieltä poistuminen että seuraavat joukkueet voivat tulla sisään.

Joukkuekuvat ulkona ja sitten on hetki vapaata aikaa kunnes siirrytään palkintojenjakoon.

Kaveri bongattu

Tässä kohtaa tämä jojo hämmästyi kun käytävällä toisen seuran miesjojo Jussi nykäisee hihasta. Vanha jojotuttu! Olemme nähneet useiden vuosien ajan kilpailuissa ja sitä kautta ollaan juteltu aina kun nähdään. Ennen Spirit-kisoja kävin katsomassa näkysikö heidän seuransa sivuilta mikä on hänen joukkueensa tänä kautena. Oman tyttäreni kohdalla sekä ikäluokka että leveli muuttui, joten ihan varma ei voinut olla. Näin että Jussi on meidän kanssa saman ikäluokan ja levelin joukkueen mukana edelleen, mutta en onnistunut huomaamaan heidän joukkuettaan Spiritin joukkuelistauksesta. Joskus sitä vaan on puusilmä. Yllätys oli hyvin positiivinen!

Juteltiin taas kaikenlaista kuten kaverien kanssa yleensäkin. Tämä yhteisö näyttää taas sen vahvuuden, että vaikka joukkueet ovat "kilpakumppaneita", se ei tarkoita että joukkueiden välillä olisi minkäänlaista kitkaa. Päinvastoin. Iloitaan toistemme onnistumisista, kannustetaan toisiamme ja ollaan kavereita.

Seuraavaksi nähdään Supereissa. Katsoin jo Super 3-kilpailun aikataulusta että heidän joukkueensa on meidän jälkeen, välissä vain youth-ikäluokan joukkue. Yleensä ikäluokat ovat limittäin, kuten tässäkin. Siellä siis nähdään taas ja vaihdetaan kuulumisia!

Palkintojenjako

Tässä jojo ohjaa joukkueen sisään ja vie sopivaan paikkaan maton reunalle. Valmentajilla on luonnollisesti mielipiteitä siitä että minne mahduttaisiin parhaiten, mutta eipä tässä yleensä ole muuta kuin että saadaan joukkue yhtenäisesti seuraavalle paikalle eikä mennä toisen joukkueen väliin. Saapumisjärjestys on käytössä, mutta joukkueita voi tulla eri suunnista niin pitää katsoa sitäkin.

Kotimatkalle

Kunniakirja noudettu, joten aika siirtyä kotimatkalle. Käytiin ensin vaihtamassa kisapuvut joukkueen vaatteisiin ja sitten kuskattu kaikki bussiin. Tarkistuslaskenta, että kaikki ovat paikalla, joten matka voi alkaa.

Ruokailu on noin tunnin päässä kisapaikasta, koska se osui aikatauluun kaikkein parhaiten. Todella hyvät ruuat taas! Tiesin toista kautta että paikalle tulee toinenkin joukkue ruokailemaan, niin tietysti oletin että se on cheerleadingjoukkue. Mutta ei, maailmassa on muitakin urheilulajeja, niin seuraksemme saapui bussilastillinen jääkiekkojunioreita. Mahat täynnä jatkamme matkaa.

Parin tunnin päässä nopea pysähdys jossa halukkaat saivat ottaa vielä iltapalan ja sitten lähempänä kotihallia viimeinen yöllinen pysähdys ja pisutauko, sekä kuljettajan pakollinen lepotauko. Perille saavuttiin aikataulussa kello 2:15 maanantain vastaisena yönä. Meitä oli tervehtimässä iso määrä huoltajia autoineen, jotta urheilijat pääsivät turvallisesti kotiin. Tarkistetaan että bussi on tyhjä, jolloin bussikuskille kiitokset ja päästetään hänet palaamaan omalle varikolleen. Todella mahtava reissu takana!

Matkalla Spirit-kisoihin, osa 4

Täältä tullaan!

Kisaviikonloppu on käsillä. Huomenna on lauantai ja se tarkoittaa että joukkue nousee bussiin matkalle kohti Oulua. Samalla se tarkoittaa jojolle sydämentykytyksiä että kaikki on hoidettu. Pitkä viikonlopun reissu parin minuutin takia. Mutta ne minuutit merkitsee käsittämättömän paljon koko joukkueelle. Myös jojoille.

Menomatka bussilla ja aamulla ollaan jo matkalla. Aikaisin siksi, että meillä on Oulussa treenit ennen majoittumista (Kiitos Oulun Pyrintö!). Menomatkalla on kaksi ruokailua ja molemmat on hoidettu. Toiseenkin tuli muistettua laittaa allergialista kun pari päivää sitten kävin aikataulua läpi. Sitten on treenit ja sieltä hotellille. Hotellilla on iltapala (ja se lista kanssa toimitettuna) sekä joukkuepalaveri. Hyvät yöunet onkin tarpeen.

Aamulla herätys ajoissa, mutta onneksi ei tarvitse ihan kuudelta vielä herätä. Jojo kiittää! Aamupalan jälkeen valmistautumista ja joukkuepalaveri vielä jossain välissä. Valkut päättää aamun ohjelman. Lounas ennätetään vielä syödä hotellilla ennen lähtöä kisapaikalle. Nyt kun mennään bussiin, jojot ottavat joukkueen vetovastuun. Valkut tietysti hoitavat joukkueen treenit ja sen sellaiset, mutta jojot hoitaa että ollaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja että on kaikki mukana... (ei puhuta siitä O:n tapauksesta, eihän?)

Kisapaikalla perus kisaputki. Oikeasti ihan huikea hetki kaikille, myös jojoille. Mutta ehkä siitä enemmän myöhemmin. Kisan jälkeen noin tunti ja ruokailu. Palkintojenjaon jälkeen kotimatkalle ja ansaittu päivällinen lyhyen matkan päässä. Vielä iltapala ennen hiljaisuutta noin 22 aikoihin. Viimeinen pisutauko niille jotka ovat hereillä (ei kai kukaan) puolen yön paikkeilla ja takaisin kotihallilla noin kello 2 maanantain puolella. Rekvisiitat hallille ja jokainen urheilija kotimatkalle. Tämän jälkeen jojon vahtivuoro päättyy.

Tämän jojon tärkein työkalu kaikilla kisamatkoilla on tämä. Yhdelle A4-paperille (4 sivua arkille, kaksipuoleinen) tulostettu minuuttiaikataulu molemmille päiville, kisapaikan kartat, allergialista ja kisapaitojen tilauslista. Kaikki yhdellä paperilla, joka mahtuu sopivasti housun taskuun. Tämä paperi antaa vastauksen lähes kaikkeen tarpeelliseen mitä matkalla tulee eteen ja minne jojon pitää joukkue johdattaa. Kännykkä ei pärjää vanhan liiton paperiarkille mitenkään.

Sunnuntaina kisataan! Syke on jo nyt koholla. Kisavedon aikaan se on arviolta noin 130 (mitattu on!). Juuri tätä kirjoitettaessa kisan WA-ryhmään alkoi tulla videoita miten hallilla pääsee paikasta toiseen. Tämä jojo tutustuu nyt niihin.

Matkalla Spirit-kisoihin, osa 3

 Muutama viikko vielä...

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ouluhalli

Oulun matkan suunnittelu vauhdissa

Spirit 3 -kilpailu on kohta ovella. Aikataulu on vähän aikaa sitten julkaistu Siirissä (Cheerleadingliiton ilmoittautumisjärjestelmä), joten on aika suunnitella joukkueen aikataulu sen pohjalta. Joukkueen kisapäivä, sunnuntai, oli jo aikaisemmin tiedossa, mutta kisa-aika ei. Hotelli olikin jo varattuna syksyllä ja kuljetuksesta vastaa seuran yhteistyökumppani, eli nämä on jo hoidettuna.

Matkan suunnittelu

Nyt kun oman esiintymisen ajankohta on tiedossa, päästään sen pohjalta katsomaan missä pitäisi olla mihinkäkin aikaan. Toisin kuin PM-kilpailuissa, kilpailuvuoromme on iltapäivällä. Saadaan siis nukkua pitkään. Vaikka kuulostaa puoliksi vitsiltä, hyvin levänneet urheilijat ovat virkeämpiä kuin väsyneet.

Tiedämme että käymme lauantaina Ouluun saavuttuamme tekemässä vielä yhdet treenit (kiitos Oulun Pyrintö!). Tästä lasketaan taaksepäin että ruokailemme hieman tätä ennen. Siitä taas taaksepäin tauotettu bussimatka aina omalta kotihallilta alkaen. Treenien jälkeen hotellille ja siellä odottaa iltapala.

Sunnuntaina saamme siis nukkua pitkään. Tämähän ei tietenkään tarkoita että urheilijat valvoisivat pitkään, vaan käymme nukkumaan ajoissa. Aamuun tulee riittävästi ohjelmaa muutenkin. Ihan tukan ja kisalookin laittamisesta alkaen. Kisaputki alkaa meille todella hyvään aikaan siltä kantilta katsottuna, että menemme kisapaikalle lounaan jälkeen, siitä kisaputkeen ja kisan jälkeen läpikäynnin jälkeen ruokailemaan. Tästä sitten palkintoseremonian jälkeen taas matkaan ja päivälliselle. Paluumatkalle ajoitetaan vielä iltapala ja yöhön yksi jalottelu- ja pisutauko. Takaisin kotihallilla ollaan oman arvioni mukaan maanantain puolella noin kolmelta aamuyöllä.

Aikataulutusta pyydettiin bussifirmalta, jotta pystyvät ottamaan huomioon ajoajat ja kuljettajan tauot. Saamme bussin aikataulut varmaan jo piakkoin niin päästään infoamaan urheilijoita ja huoltajia.

Varaukset

Bussimatkan aikataulutus on vaatimus sille, että saadaan sovittua joukkueelle ruokailut eri paikkoihin. Pitäähän meidän tietää mihin aikaan olemme menossa (ja minne!), jotta ravintolat pystyvät varautumaan isoon ryhmään. Mitäs näitä nyt tuleekaan?

Menomatkalla yksi lounas ja yksi päivällinen, sitten iltapala hotellilla. Hotellilla aamupala ja toivottavasti myös lounas. Kisapaikalla ruokailu. Kisan jälkeen kotimatkalla päivällinen ja vielä iltapala. Näistä tulee useampi kontaktoitava ruokapaikka, joihin jokaiseen tulee toimittaa henkilömäärä ja ruoka-ainerajoitukset. Ja sitten vielä se laskutusosoite ja korostaa että laittavat viitteeksi joukkueen nimen. Seura ihmettelee taas että "mikäs joukkue kävi tuolla?". Lisäksi tietysti hotellille pitää toimittaa viimeisin henkilölista ja huonejaot etukäteen. Ainiin, ja sitten ne ruoka-ainerajoitukset.

Infokirje

... lähtee huoltajille noin 1-2 viikkoa ennen kisoja. Tieto kisasta ja perustiedot ajankohdasta on jo hyvin viestitettynä, mutta sitten ne tarkat tiedot. Lisäksi jojojen paras työkalu pitää tehdä: paperi jossa on aikataulu. Tästä seuraavassa päivityksessä.

Matkalla Spirit-kisoihin, osa 2

Oulu, tuo (meiltä) kaukainen kaupunki

Etelä-Suomesta katsottuna Oulu on verrattain kaukana. Matkustusajat ovat pitkiä ja samalla istuma-aika matkustusvälineessä myös. Olikin aika käydä läpi ja verrata erilaisia tapoja tehdä reissu. Omat (huoltajien) autot eivät ole vaihtoehto näin pitkällä matkalla, joten vertailimme bussin, junan ja lentokoneen mahdollisuuksia.

Lentokone ✈

Toisinaan Helsinki - Oulu - Helsinki -lentohinnat ovat kymppejä. Ei ehkä päästäisi joukkueena noin edullisesti, mutta ei sitä voi tietää ellei tarkista. Lentoyhtiön sivuilta katsottuna meno-paluu olisi edullisimmillaan ajateltavissa oleva summa. Hieman enemmän kuin bussimatka, mutta ei hirveästi. Tästä voisi ehkä pyytää tarjousta joukkueelle. Mutta.

Sitten kun katsotaan pidemmälle mistä hinta muodostuu. Joukkueemme ei pärjäisi pelkällä pienellä repulla jokainen, joten kun hintaan lisätään ruumaan meneviä tavaroita, kokonaishinta pompsahtikin reippaasti. Vielä jos ei haluaisi matkustaa aamuyöllä, niin sitäkin enemmän. Vaihtoehto on katsottu ja todettu että ei ole rahkeita.

Lentokoneen plussapuolia olisi lyhyt matka-aika ja sitä kautta mahdolliset säästöt matkaruokailuissa.

Juna 🚄

Raiteita pitkin pääsee myös mukavasti ja matka-ajan ruokailutkin järjestyisivät ajomatkan aikana eli ei tarvitse sitä varten pysähtyä. Näin matka-aika lyhenisi. Lisäksi junassa voi kävellä käytävillä vapaammin. Mitenkäs se hinta sitten muotoutuukaan?

Junalippujen hinnan lisäksi tarvitaan myös perillä kuljetusta. Eli bussi. Netissä on tilausajojen kilpailutussivuja joihin laitettiin todennäköisin aikataulumme koko viikonlopulle junan aikatauluja myötäillen. Tarjouksia tulikin laidasta laitaan, kalleimman (ja ensimmäisen) tarjouksen ollessa tuplasti edullisimpaan. Yhteishinta näyttää melko hyvältä, mutta tarvitaan vielä junalipuista tarkennettu tarjous ryhmälle.

Junaliput ovat yllättävän kalliita, joten juna+bussi -yhtälöä piti tarkastella paremmin. Riittävän edullinen junayhteys tulisi perille sen verran aikaisin, että tähän väliin, siis saapumisen ja lämppätreenien, jäi useita tunteja. Ruokailu tässä kohtaa ihan normaalisti, mutta asemalta hiemankaan pidemmälle koko joukkueella tarvitaan se kuljetus. Toki se sama millä mentäisiin lämppätreeneihin ja sieltä hotellille, mutta jokainen lisäsiirtymä ja lisätunti maksaa. Huomiona myös että vaunukarttaa etukäteen katsellen emme olisi mahtuneet yhteenkään osastoon yhtenäisenä joukkueena vaan muita matkustajia oli siellä täällä jo tätä suunniteltaessa.

Lopulta totesimme, että vaikka vaihtoehto on erittäin houkutteleva, meillä ei lopulta ole budjetissa riittävää liikkumavaraa sille. Jos olisimme tämän valinneet, budjetin koko liikkumavara loppukaudelle olisi syöty. Tähän vaikutti suuresti PM-kilpailut, jotka tulivat lopulta kalliimmiksi kuin oli budjetoitu, johtuen siitä että jouduimme yöpymään mitä emme odottaneet.

Bussi 🚌

Tämä oli oletuskulkuneuvo jo alusta alkaen. Seuralla on sopimushinta kuljetuksista joten hinta on ollut tiedossa jo kauden alusta alkaen. Bussin haittapuolia pitkällä matkalla on liikkumattomuus matkan ajan ja sitä kautta kropan jäykistyminen ennen kisaa. Plussapuolia taas on joustavuus ja omien aikataulujen tekeminen. Lisäksi jos kisat venyy, ei tule kiirettä junalle tai lentokoneelle vaan bussi odottaa.

Aikataulutuksellisesti tehdään menomatkalla etapeista enintään 2 tunnin mittaisia ja pysähdyksillä on jotain aktiviteettia. Kuten ruokailu ja/tai jumppa. Paluumatka tulee olemaan yöllä, joten loppumatka menee nukkuessa.

Seuraavaksi pitää suunnitella meno- ja paluumatkat pysähdyksineen niin, että päivän menomatka päätyy sopivasti treenipaikalle ja paluumatka illalla ruokailuineen kohti unten maita viltin alle. Perillä kotisalilla ollaan keskellä yötä, joten huoltajien kimppakyytien organisointi tulee tarpeeseen.

Matkalla Spirit-kisoihin, osa 1

 Spirit 3, Oulu, 22.3.2026

Kuva: White City Cup logo

Joukkueemme osallistuu Spirit 3 -kilpailuihin maaliskuussa. Mitä kaikkea tässä tapahtuukaan nyt, kun ilmoittautuminen on käynnistynyt.

Tähän asti tapahtunutta

Kauden alussa valmentajat tekivät alustavan päätöksen mihin kilpailuihin osallistutaan. Näin jo syksyllä tiedettiin että Ouluun ollaan menossa.

Syyskuussa 2025 kilpailutettiin majoitus. Paikalle tulee varmaan pari tuhatta urheilijaa ja sen lisäksi toimihenkilöitä, huoltajia ja muita katsojia. Majoituskapasiteetti yhdelle isolle ryhmälle voi olla kiven alla juuri kilpailuiden alla. Jo syyskuussa saimme tietää että yksi hyväksi tietämämme hotelli oli loppuunmyyty. Aikaa kuitenkin vielä oli hyvin tapahtumahetkeen, niin aika helposti löytyi toinen vaihtoehto. Joukkueella on siis majoitus tiedossa! (Emme vielä silloin tienneet että joukkueen koko tulee kasvamaan reilusti...)

Seura on etukäteen kilpailuttanut kuljetukset koko kaudeksi, joten tarvittiin vain viesti sinne että "tuonne pitäisi päästä tällöin" niin alustava varaus on kirjattu liikennöitsijälle.

Joulukuun puolessa välissä varmistetiin että hotellilta löytyy lisäkapasiteettia suuremmalle joukkueellemme. Tämä onneksi onnistui helposti. Olisi ollut muuten uuden tarjouskierroksen aika.

Kisailmoittautuminen alkoi 12.1.2026 klo 8:00. Joukkue merkitty Siiriin ilmoittautuneeksi mukaan.

White City Cup, täältä tullaan!

Tarina jatkuu...

Vilkas tammikuu

 Olipas yhdellä kertaa asioita

Kuva scl.fi sivustolta

Tammikuu oli täynnä puuhastelua. Samaan väliin osui opistoleiri Vierumäellä, PM-kilpailuiden järjestelyt, Spirit-kilpailun järjestelyiden aloittaminen ja uusien urheilijoiden integrointi Siiriin sekä hotelleihin. Samalla kun nämä pallot on kaikki ilmassa, täytyy huolehtia että jokainen tilaus ja päivitys sisältää juuri ne jotka ovat siinä ryhmässä. Kuten yleensä isolla joukkueella, aina on joku joka ei syystä tai toisesta pysty osallistumaan.

Vierumäen opistoleiri

Tammikuun puolessa välissä oltiin joukkueella kaksi päivää Vierumäellä leireilemässä. Mukana meillä oli ulkopuolinen coach (kiitos Kaapo!) joka valmentajien kanssa sai ohjelmaa hiottua enemmän timanttiin. Jojona tämän seuraaminen oli nautinnollista kun urheilijat huomasivat miten jopa pienillä yksityiskohtien muutoksilla saadaan isoja tuloksia.

Jojon näkökulmasta nämä kaksi päivää olivat paikan päällä kohtuullisen rentoja, mutta valmistelut piti silti hoitaa. Normaalit kuviot, eli bussin aikataulutus, majoituksen järjestäminen, huonejakojen tekeminen valmentajien kanssa, toimittaa majoituskortit ja ruokavaliot, varata harjoittelutilat, aikatauluttaa ruokailut ja tehdä koko viikonlopun aikataulu niin että siinä voidaan pysyä. Matka oli seuran hallilta lyhyehkö, joten pysähdyksiä matkalla ei tarvittu, joten se osuus jäi pois aikataulusta. Kun asiat näin saatiin rullaamaan, niin leirillä voi vain todeta että olipas taas onnistunut viikonloppu. Sitten vielä budjettiseurantaan kulut ylös ja eteenpäin.

Pohjoismaiden mestaruuskisat

Samaan aikaan piti järjestellä Turussa olevien PM-kilpailuiden aikataulutusta ja tilauksia. Käytännössä pitkälti samat asiat kuin opistoleirillä, mutta lisäksi ruokailuiden järjestäminen eri paikoista, kun leirillä ne tulivat kaikki samalta toimijalta ja tarvitsi vain kertoa mihin aikaan tullaan. Lisänä seuran kylttien ja pomien siirtäminen seuraavalle joukkueelle oikeaan aikaan. Tämän onneksi aikataulutti seuran toimihenkilöt, mutta paikan päällä jojot hoitivat käytännön siirrot.

Saimme kisa-ajan lauantaille aamupäivälle. Tämä tarkoitti samalla sitä, että käytännössä paras tapa oli yöpyä Turussa perjantaina siksi, että tälläkin tavalla herätys oli aamulla klo 6:30. Koska perjantaina mentiin jo kisapaikalle ja pidimme siellä yhdet treenit ennen hotellille saapumista, lähtö seuran hallilta oli perjantaina jo puolen päivän jälkeen. Aikataulutus on aika helppoa kun laittaa paperille pakolliset ajat missä on milloinkin oltava, katsoo siitä sitten Google Mapsista ajoajat kahden pisteen välillä, lisää siihen lyhyen bussilisän ja varaa ruokailuihin tunnin. Näin saadaan naputeltua kellonajat ja kohteet listaksi. Jokainen ruokailu ja välipala oli aikataulutettu ja näitä varten jokaiseen ruokapaikkaan tieto ruokailijoista, ruokavalinnoista ja ruokavalioista. Varsinkin kotimatkan viimeinen päivällinen oli saatu budjettiystävällisesti kivasta oikeasta ravintolasta, niin heille urheilijoiden etukäteen tekemät valinnat lyhyeltä esikarsitulta listalta. (kiitos Forms!)

Spirit 3 Oulussa

Vielä samaan aikaan avautui Spirit 3 -kilpailun ilmoittautuminen. Tässä vaiheessa vasta joukkueen ilmoittautuminen, mutta samalla käynnistyi muutkin toimenpiteet. Tästä voisi tehdä oman juttusarjansa mitä kaikkea sen suhteen tapahtuu.

Joukkuetäydennykset

 Uusia urheilijoita!

Puolessa välissä kautta, eli juuri ennen vuoden vaihdetta, oli taas joukkueen täydennysharjoitukset. Tilaa oli joukkueessa useammallekin, mutta positiivisena yllätyksenä oli vieläkin runsaslukuisempi osallistujamäärä. Näistä osallistujista saatiinkin joukkueeseen useita uusia urheilijoita.

Joukkueen vaihtaminen kesken kautta on aina luovuttavalle joukkueelle tai seuralle menetys. Meiltäkin lähti urheilijoita, joita emme olisi tietenkään halunneet menettää. Jos yksilö, eli urheilija, haluaa vaihtaa joukkuetta, tämä pitää ottaa asiana joka edesauttaa kyseistä urheilijaa. Hänelle siirto on yleensä siirtyminen eteenpäin. Yleensä se on taidollista tai tavoitteellista, mutta kyse voi olla myös kodin ja treenipaikan etäisyydestä tai sovittamattomista aikataulukysymyksistä. Vaikka menetyksemme oli suuri, joskin saman seuran sisällä, lasken jojona siirtyvän kertyneet maksut vastaanottavalle joukkueelle ja pyydän vastaavasti luovuttavilta seuran joukkueilta vastaavat tiedot. Näin pääsemme kevätkaudelle sujuvasti.

Sitten tuleekin mielenkiintoisia tapauksia. Kuten eräs työelämän entinen esihenkilöni, joka harrasti jokamiesluokan rallia, tapasi sanoa, "kabiini täynnä käsiä ja jalkoja". Hyvin osuva lausahdus joka pätee myös jojon omaan nurkkaukseen juuri tässä hetkessä.

• pyydetään jo varatuista majoituspaikoista tilaa uusille urheilijoille, kun varaus oli liian pieni
• ohjeistetaan huoltajat käynnistämään seurasiirto mahdollisimman pian
• seuraaviin kisoihin urheilijoiden lisääminen loppuu viikon päästä, joten pitää olla hyvin hereillä
• viikonloppuleirin majoituskortit pitää toimittaa jo sitäkin ennen
• joukkueen toiminta ja varustehankinnat tiedoksi huoltajille
• kevätkauden laskutuksen laskeminen eri taustoista tuleville uusille urheilijoille
• budjetin täsmääminen isompaan joukkueeseen

Kun yhteistyö valmentajien, jojokaverin ja seuran kanssa toimii hyvin, tämä paletti menee mukavasti. Majoituksistakin tuli viestiä että lisäykset onnistuu.

Joululoma alkoi. Urheilijoille hengähdystaukoa ja tammikuussa taas uusien urheilijoiden kanssa treenit käyntiin. Jojon pitää vielä seurata lisenssit ja ilmoittautumiset heti Joulun jälkeen, mutta muuten asiat ovat reilassa. Seurasiirrot jännittää kuitenkin; saadaanko ne kaikki maaliin ennen ilmoittautumisen deadlinea. Joulu tässä välissä tekee seurojen toimijoiden lomien vuoksi asiaan tuplajännityksen.

Enää ei ole näppis täynnä sormia ja varpaita.

Stage

 Esikilpajoukkue parrasvaloissa

Kuva: SCL

Active Cheer Stage Cheerleadingliiton sivuilla

Ensimmäinen kilpailu

Ok, Stage ei ole kilpailu, vaan näytös. Kuitenkin sen ilmapiiri urheilijoiden kannalta on ihan samanlainen. On ilmoittautuminen, pääsy paikan päälle, rekisteröityminen, rannekkeet, pukuhuone, kisapuku (ei pakollinen), lämmittelyt, korutarkastus, esiintyminen ja palkintojenjako. Samat elementit löytyvät myös kilpailuista, joten jännittävä kokemus takana! Kiitos Bounce Espoo! Tätä ennen viikkoa aikaisemmin oli hyvänä kokemuksena seuran talvinäytös, jossa joukkue teki upean suorituksen!

Aamu

Herätys 5.45. Voisi olla myöhemminkin, kun aamulla nukuttaisi. Mutta aikataulu on mikä on, joten eikun ylös. Aamutoimet, aamupala ja yleensäkin herääminen tehty. Lähtö 6.30 kohti seuran hallia. Hallilta mukaan rekvisiitta, eli pomit ja kyltit. Olisin voinut ne ottaa viime kerralla kun kävin siellä, mutta ei vaan tullut mieleen, niin siksi aikainen käynti. Treenipaikka on toisaalla, joten matka jatkuu pukujen (valmiina jo talvinäytöksestä) ja rekvisiitan kanssa sinne. Perillä 7.30.

Valmistautuminen

Aloitimme päivän, tai oikeastaan aamun, treenipaikassa katsomalla esiintymislookin kohdilleen ja vaihtamalla päälle kisapuvut. Parit tukan kihartamiset ja pukujen jakaminen pääasiassa. Valmentajat jakoivat aikataulutietoja ja kertoivat esiintymisjärjestyksen. Jokaista urheilijaa jännittää jo hieman, vaikka kaikki eivät sitä myönnäkään. Pieni jännitys on hyvästä. Pitää seurata urheilijoita että ei mene ison jännityksen puolelle.

Matkalla

Kello on 8.00. Oma bussi kaarsi pihaan ja olemme valmiit lähtemään näytöspaikalle. Rekvisiitta mukana, Tsek. Urheilijoilla kaikki omat tavarat mukana, Tsek. Cheer-kengät ja hiusnauhat, Tsek. Kaikki istumaan penkeille ja turvavyöt kiinni. Valkut pitävät nimenhuudon, ettei kukaan ole vahingossa jäänyt vaikka vessaan. Matka-aika on noin tunti, joten tässä välissä urheilijoilla on mahdollisuus ottaa evästä. Kiellettyjä eväitä on ne mitkä murustaa tai sotkee, jotta bussikuskillamme on mukavampi päivä. Eväitä tulikin nautittua, niin taas on energiatasot kohdillaan.

Esiintymispaikalla

Saavuimme perille 8.50, mutta urheilijat käskettiin pysymään vielä bussissa. Kävin jojona tekemässä rekisteröitymisen ensin. Sain mukaani kaikille rannekkeet (semmoset kuin huvipuistoissa) ja ennakkoon tilatut tapahtuman omat t-paidat. Palasin bussille ja jaoimme valkkujen kanssa kaikille rannekkeet käteen. Kaikki tavarat mukaan, koska bussi ei ole käytössämme enää. Urheilijat ulos jonoon, rekvisiitta mukaan ja nopea tarkastus bussin läpi että mitään ei ole jäänyt sinne. Sitten yhdessä letkassa sisälle. Jännittää jo!

Lämmittelyä

Lämmittelyt menevät normaalissa tahdissa 9.30 alkaen. Eli ensin kropan lämmittelyä ja sitten mattokaistalla taitojen viimeisiä hiomisia. Kisoista poiketen heti lämmittelyiden jälkeen onkin avajaiset kello 10, jossa jokainen joukkue kävelee yleisön edestä tervehtien katsojia. Kisoissa ei vastaavia avajaisia järjestetä, mutta Stageissa ne kuuluu ohjelmaan. Valot valaisevat esiintymisalueen kirkkaasti ja koko joukkue, muiden joukkueiden myötä, on kaikkien katsojien edessä.

Melkein jo matolla

Viimeisenä ennen matolle tuloa on kisoista tuttu rutiini, eli korutarkastus 10.30. Jokaiselta urheilijalta tarkistetaan, että heillä ei ole korvakoruja, kielikoruja tai napakoruja. Samalla nähdään että ranteissa tai kaulalla ei ole mitään ylimääräistä. Vain joukkueen vaatetus ja ranneke. Korutarkastus on tärkeä turvallisuuden vuoksi. Jos jotain menee vähänkin pieleen, korut voivat tehdä isoa vahinkoa urheilijalle itselleen tai kanssaurheilijalle. Korutarkastus menikin hyvin, koska kaikki osasivat sitä odottaa ja jättivät korunsa joko kotiin tai reppuun. Nyt ollaan jo verhon takana odottamassa vuoroa. Jos ei aikaisemmin jännittänyt, niin nyt jännittää. Niin urheilijoita, valkkuja kuin jojoakin.

Esiintyminen

Tämä jojo toimii musiikinsoittajana, joten astelin edellisen esiintyjän mukana jo valmiiksi musiikkipisteelle. Sieltä näkee hyvin koko esityksen, mutta toisaalta missaa viime hetken tunnelman joukkueen kanssa. Musiikinsoittaja ei yleensä soita musiikkia itse, vaan antaa musiikista vastaavalle järjestäjälle merkin milloin sen voi laittaa käyntiin. Edellinen joukkue poistuu aplodien myötä pois matolta ja juontaja kuuluttaa joukkueemme sisään kello 10:32. Musiikki käynnistyy sopivasti huudon jälkeisen aloituspaikoille siirtymisen jälkeen ja esiintyminen on todella upeaa. Paikoillaan istuvan jojon pulssi on varmaan 200. Valkuilla varmasti vähintään yhtä paljon. Vain pari pientä kauneusvirhettä, mutta ne eivät kokonaisuutta häirinneet. Urheilijat antoivat kaikki täyden panostuksensa ja se näkyi. Esiintymisen jälkeen kaikki poistuvat matolta pukuhuoneen suuntaan. Kolme minuuttia parrasvaloissa.

Pukkarirutiinit

Pukkarissa valmentajat käyvät läpi miten esitys meni. He olivat erittäin ylpeitä jokaisesta urheilijasta ja niin olivat urheilijatkin. Kauneusvirheitä sattuu, eivätkä ne olleet kenenkään vika. Ohjelma vietiin läpi isolla energialla ja niistä virheistäkin toivuttiin nopeasti ja oltiin taas ohjelman rytmissä mukana. Nyt urheilijoilla on taas hetki rauhottua ja ottaa palauttavaa evästä. Koska palkintojenjaon alkuun on hetki aikaa, on vapaata puolisen tuntia. Moni lähtee katselemaan myyntikojuja ja seuraamaan muiden joukkueiden esityksiä.

Palkintojenjako

Kello 11.20 vuorossa oli palkintojenjako. Palkintojenjaossa Stagessa jokainen osallistuja saa mitalin, eikä joukkueita laiteta sijoituksiin.  Urheilijat saivat jokainen vuorollaan oman mitalinsa. Joukkueet saavat osallistumisplakaatin sekä tuomareiden arvostelun suorituksestaan. Sama toistetaan jokaisen joukkueen kanssa. Mitali kaulassa takaisin pukuhuoneeseen! Arvostelut käytiin läpi jo heti pukkarissa ennen lähtöä.

Lähdön aika

Pukuhuoneessa palautetaan kisapuku noin 11:40. Puku käännetään nurinpäin ja laitetaan pukulaatikkoon odottamaan pesua. Omat päällysvaatteet päälle ja viimeiset eväät suuhun. Nyt jokainen on vapaa lähtemään pois. Paluukuljetusta ei ole järjestetty, koska suurimmalla osalla on omia huoltajia paikan päällä eli pääsevät omalla kyydillä pois. Niillä muutamilla joilla ei ole, on etukäteen järjestetty kimppakyyti takaisin treenipaikalle. Pukkari tyhjenee. Hiljaisuus laskeutuu. Kaikkensa antanut joukkue on poistunut yhtenä ryhmänä iloisena ja onnellisena. Tämä jojo nauttii hetken tunnelmasta tyhjässä ja hiljaisessa pukuhuoneessa ja sitten lähtee joukkueen perään. Huoltajien ryhmässä on runsaasti kannustusta ja sydämiä. Upeasta esityksestä on nauttinut kaikki paikallaolijat sekä esityksen videoinnin myötä myös ne jotka eivät päässeet paikan päälle. Sitten kotimatkalle. Kello on 12.10.

Jälkipyykki

Uusi joukkue, uusi kausi

 Toinen joukkue

Tuo otsikko taisi ollakin jo käytetty aikaisemmin tällä kaudella. Mutta ei sillä väliä, sillä kausi on nuori ja niin on joukkuekin.

Seura laittoi viestiä että erään esikilpajoukkueen valmentajat tarvitsisivat apuja arjen pyörittämiseksi. Että olisiko minulla mahdollisuutta toimia tuon joukkueen jojona. Tiedän joukkueen nimeltä, mutta oli muuten ennaltaan tuntematon. Koska kyseessä on periaatteessa harrastejoukkue, tiedossa ei ole hurjan haastavia tehtäviä eikä usein. Juu, kyllä aina yksi pienten urheilijoiden joukkue sopii aikatauluun.

Heidän treenipaikkansa on toisaalla kuin oman joukkueeni, joten en usko että tulen usein käymään heidän treeneissään. Enemmänhän tämä jojoilu on huoltajien kanssa asiointia. Sitten kun on kisat, tai heidän tapauksessaan Staget*, toki näiden järjestelyt tulevat eteen. Kahden Stagen kokemuksella, tosin pari vuotta sitten, tämä varmasti menee hyvin.

*Stage on kilpailunomainen näytöstapahtuma, jossa harrastejoukkueet voivat esitellä taitojaan yleisölle. Näissä ei ole ohjelmalle vaatimuksia, ikärajoja, eikä sijoituksia. Kaikki joukkueet saavat mitalit sekä kirjallisen palautteen ohjelmastaan.

Kävin moikkaamassa valmentajia ja urheilijoita heidän treeneissään. Kiva nähdä enimmäkseen pieniä urheilijoita pitkästä aikaa nykyisen juniorijoukkueen myötä. Valkkujen kanssa oli myös hyvä käydä läpi perusasioita, eli kuka tekee mitä. Lähtokohtaisesti tietysti valkut valmentaa, urheilijat urheilevat ja jojo järkkäilee juttuja taustalla. Niinkuin nyt tarkistetaan että kaikilla on lisenssi, jokaisella on joukkueen pakolliset varusteet ja huoltajat ovat kaikki saavutettavissa kun tarvitsee viestiä.

Ensimmäinen Stage lähestyy, niin sitä varten myös Siirin ilmoittautuminen ja tarvittavien tietojen lähettäminen järjestävälle seuralle. Nopeita pikkujuttuja, mutta saahan näihin kaikkiin näin yhtäkkiä kulumaan jonkin verran aikaa. Kerroinkin että en tule pääasiassa käymään heidän treeneissään, mutta leiripäivillä mahdollisuuksien mukaan ja Staget tietysti kun niissä joukkueen ohjaaminen on jojon puuhaa. Verhon takana pulssi 200 ja maton reunalla kannustamassa semmoset 300. Enää pari viikkoa sinne!

Voi olla että jos seura kysyisi että vieläkö mahtuisi yksi joukkue mukaan, niin... Sydän sanoo että joo, mutta aivot sanoo että taitaa olla jo yhdelle jojolle kaksi riittävästi :-)

Ylä- ja alamäkiä

 On hyviä ja huonoja uutisia

Maton reunalla

Saavun hallille taas treenien alkuun. Otan kengät pois eteisessä ja moikkaan paikalla olevia tuttuja. Vaikka epäilen joskus muistiani, eri valkut ja jojot ovat jo tuttuja näkyjä milloin vain paikalla pyörin. Lähden kohti ylätasannetta, josta näkee hallin eri mattoalueet hyvin. Se tunne kun cheer-matto tuntuu pehmeältä jalan alla. Se tunne kun olen nyt täällä ja työmaailma jää taakse. Työt ei tule mukana, vain jojoilu. Tämä maton tunne jalkojen alla on ihan parasta. 6/5!

Ohittamallani matolla on urheilemassa toinen joukkue, joka koostuu noin puoliksi viime kauden joukkueestani. Paljon tuttuja kasvoja. Nuoria urheilijoita, jotka näyttävät vielä muistavan minutkin. Niin hyvä tunne nähdä treeni-iloa.

Valmennuspäällikön viesti

Sain viestin valmennuspäälliköltä. Hän kertoi että saan kaverin jojoilemaan! Huippua, tämä homma on parasta parityönä. Eikä yhtään haittaa että urheilijoiden asioiden juoksevien asioiden hoitamiseen on nyt yhden sijasta kaksi mattokaistaa. Tänään tapaan jojokaverini treenien aikana niin käydään läpi mitä tähän asti on tehty, mitä tullaan tekemään ja millä välineillä. Hän saa sähköpostitunnuksen ja opastuksen verkkolevyllä oleviin kansioihin ja tiedostoihin. Pieni stressi alkaa hälvetä kun tietää että jos jokin asia livahtaa vahingossa ohi, on toinen kaveri joka ottaa kopin. Ja päinvastoin. Jojokaveri!

Valmentajien viesti

Valkut kertoivat että emme osallistukaan ensimmäisiin kisoihin joulukuussa. Sen lisäksi että huonot uutiset on aina ikäviä, tämä tietysti aiheuttaa kommunikointi- ja toimintatyötä. Valkut vastaavat valmentamisesta ja siihen liittyvistä asioista, joten he laittoivat huoltajille selventävän viestin. Sitten ne käytännön asiat. Joukkueen irrottaminen kisoista niin pitkälti kuin se on mahdollista. Onneksi deadlinet eivät vielä ole iskeneet, niin peruminen on kohtuullisen vaivatonta.

En voi mitenkään sanoa että tämä on mekaanista asioiden hoitamista. Vaikka arvelinkin jo että kisa saatetaan joutua perumaan kohdaltamme, ilmoitus että näin tosiaan tapahtuu, veti aika maihin. Eikä varmaan ainoastaan minua, vaan muitakin joukkueessa. Ihan valkkuja myöten. Jokainen kisa on omanlaisensa tapahtuma ja ihan parhaita tapahtumia jojoilunkin kannalta. Mutta, näin joukkue on valmiimpi seuraavaan kisaan, mikä on toisaalta taas parempi asia. Kalenterista pyyhkiytyy yksi tapahtuma pois. Ilmoittautumisista pyyhkiytyy joukkue pois. Yksi kisakansio verkkolevyllä voidaan pyyhkiä pois. Jos tämä olisi tullut puun takaa, pitäisi vielä kyyneleet pyyhkiä pois.

Eikun eteenpäin

Treenit jatkuvat ja tähtäimenä on seuraavat kisat. Lupailin tuossa aikaisemmin että kirjoittelen kisavalmisteluista, mutta nyt se menee vähän pidemmälle. Tällaista elämä on. Siviilissä, töissä ja harrastuksissa. Vastoinkäymisistä ei pidä lannistua, vaan niiden pitää vahvistaa tulevaisuutta. Näin meidän urheilijoidenkin kanssa. Tulevaisuudessa olemme vahvempia ja kyvykkäämpiä.

Kilpailukausi on käynnistynyt

 Kilpailukausi alkaa

Ensimmäiset kilpailumme ovat vasta joulukuun puolella, mutta jojon näkökulmasta kilpailukausi on jo alkanut. Kaikenlaista tekemistä on pitänyt jo puuhailla.

Joukkueen ilmoittautuminen

Ilmoittautumisaika menee umpeen 2kk ennen kilpailua, joten joukkue pitää ilmoittaa kisaan ajoissa. Samalla on hyvä katsoa että kaikki joukkuelaiset ovat mukana järjestelmän listauksessa, että ketään ei unohdeta pois. Näin myös tulee tarkistettua että kaikilla on lisenssi.

Oheistilaukset

Moni haluaa tilata kilpailun oman t-paidan. Näiden tilausten kasaaminen ja listaaminen järjestelmään etukäteen myös tuon 2kk aikaisemmin. Paidat pitää laskuttaa huoltajilta, joten ne voi jo laittaa valmiiksi odottamaan seuraavaan kuukausilaskuun. Myös tapahtumapaikan ruokailun erikoisruokavaliot, kuten gluteenittomat ruuat, pitää olla tiedossa, joten näiden merkitseminen samaten.

Liikkuminen

Jotenkin pitää päästä kisapaikalle ja sieltä takaisin. Usein kustannustehokkain on oma bussi, joka pitää varata ajoissa. Mahdollinen majoitus pitää myös huomioida, jos kilpailu on niin kaukana että päiväreissu ei onnistu. Ensimmäiset Start-kilpailut ovat tyypillisesti lähellä, joten majoitusta ei tähän tarvita. Kuitenkin myöhempään keväällä olevaan kilpailuun on jo hotelli varattu. Kun kisaan tulee semmoiset 2000 osallistujaa ja mahdolliset pitkämatkalaiset katsojat, paikkakunnan hotellit alkaa olla aika täynnä kun kisapäivä lähestyy.

Onneksi

... seura on valmiiksi kilpailuttanut kuljetukset koko kaudelle, joten tässä vaiheessa tarvitsi vain laittaa sähköpostia kuljetusliikkeelle että tarvitaan kuljetusta. Samaten Forms on erittäin hyvä ja helppo työkalu kerätä tilauksia huoltajilta, joten ei tarvitse etsiä niitä ympäri sähköposteja tai WA-viestejä.

Kun kisa-aikataulu on julkistettu, työlistalle tulee vielä muutama ajankohtainen asia, mutta kirjoittelen niistä kun sen aika on.

Ensimmäinen päiväleiri

 Päiväleiri #1

Päiväleirit on tärkeitä pidempikestoisia harjoitteluhetkiä, jolloin saadaan paljon toistoja. Jojon kannalta leirin toteutuminen ei ole kovin iso ponnistus. Meillä leiri pidettiin normaalisti omalla hallilla ja se oli seuran puolelta jo aikataulutettu, niin tila- ja aikataulujärjestelyjä ei tarvinnut tehdä.

Leireilimme toisen joukkueen kanssa, joten lämpimän leiriruokailun järjestäminen oli se suurin ponnistus, jos sitä ponnistukseksi sinänsä voi nimittää. Ruokailun tilaaminen ulkopuoliselta ravintolalta on hyvin kustannustehokasta. Halvemmalla pääsee jos tekee itse, mutta minulla ei ainakaan ole keittiössä kapasiteettia tehdä täysi ateria kaikkineen 30 henkilölle.

Sovimme toisen joukkueen jojon kanssa että käytämme yhtä ja samaa toimijaa molempien ruokailun järjestämiseksi. Ateriaksi valittiin perunamuusi ja lihapullat. Kokonaisuuteen kuului myös alkusalaatti. Lisukkeet, eli leivät, levitteen, mehun ja ruokailuvälineet oli helppo tilata itse kaupan verkkotilauksella suoraan noutoon. Olisi toki ollut mahdollista ohjeistaa urheilijat ja huoltajat siihen, että jokainen tuo omat välineensä, niin se olisi varmasti ollut ekologisempaa ja edullisempaa. Nyt kuitenkin kaikille kerralla yllämainitut lisät maksoivat kokonaisuudessaan vajaan euron per urheilija ja he pystyivät tulemaan syömään suoraan treeneistä käsien pesun kautta valmiiseen noutopöytään. Koko paletti noin 10 euroa per urheilija, kun valkkujen ja jojojen ateriatkin oli jyvitetty.

Näin alkuun

Aikataulullisesti jojoilla on töitä tämän järjestämisessä paikan päällä mikä pitää ottaa reilusti huomioon. Ennen kuin ensimmäinen joukkue pääsee syömään, pitää laittaa klaffipöydät noutopöytää varten valmiiksi. Mehu- ja vesitonkat huuhdellaan ja täytetään. Ruokatoimittaja tuo ateriat joukkueittain pakattuna lämpö- ja kylmälaatikoihin. Niistä salaattilaatikko esille ja salaattiottimet valmiiksi. Lämmin ruoka laatikon styroksikannen päälle ja kauhat siihen mukaan. Leipäpussit auki, levitteet auki, voiveitset ja mukit valmiiksi. Helppoa ja kevyttä hommaa, mutta kyllä siihen sen puoli tuntia saa varata aikaa kahdelle. Sain mukaani yhden huoltajan avustamaan, niin kolmistaan tämä meni mukavasti.

Ensimmäinen joukkue tulee syömään ja heille on varattu aikaa tunti. Tuntia itse ruokailuun ei mene, joten jojot pääsevät itse ruokailemaan tässä välissä. Urheilijat siivoavat itse omat jälkensä ja sitten päästään valmistelemaan seuraava joukkue.

Joukkueen vaihto

Edellisestä erästä jäi ruokaa jäljelle jonkin verran, niin he joilla oli rasioita mukana, laitettiin ruokaa valmiiksi jääkaappiin kotiin vietäväksi. Tyhjät astiat takaisin omiin laatikoihinsa ja seuravat esille. Taas, salaatti, lämmin ruoka, leipäpussien ja juomatonkkien täydennys. Seuraava joukkue voi tulla!

Ruokailun jälkeen taas ylijäämäruokaa mukaan halukkaille, ruoka-astioiden laittaminen takaisin laatikoihinsa noutoa odottamaan ja loppusiivous. Leipää jäi jonkin verran, niin vajaat pussit laitettiin taukotilaan iltapäivän evästaukoa varten otettavaksi. Klaffipöydät takaisin varastoon, ruokailutilan loppusiivous ja vajaa mehutonkka myös taukotilaan.

Aikaa kokonaisuudessaan tähän meni kolme tuntia. Kaksi ruokailuihin ja puoli tuntia molemmin puolin järjestelyihin. Ei tarvinnut hiki hatussa tehdä kun oli kavereita mukana ja muutenkin mukavaa puuhastelua urheilijoiden eteen. Saivat urheilijalle sopivan aterian jotta jaksavat loppupäivän.

Seuraava tauko olikin noin kahden tunnin päässä ruokailusta, jolloin urheilijoilla oli omat eväät mukana. Lisäksi lounaalta ylijääneet leivät ja mehu olivat tarjolla taukotilassa. Molemmat joukkueet olivat porrastaneet myös taukonsa, joten ryysistä ei päässyt syntymään.

Onnistunut päivä

Nyt jojotkin pääsivät loppuajaksi katsomaan harjoituksia ja samalla tekemään suunnitelmia tulevia kisoja varten. Ilmoittautumiset alkavat pian, joten pieniä asioita pitää katsella kuten lisenssit ja joukkuevarusteet. Jossain välissä ravintoloitsija tuli hakemaan omat laatikkoonsa pois. Ai että tuli hyvä olo taas yhdestä pienestä ja helposta, mutta tärkeästä tehtävästä, millä urheilijoiden päivästä saatiin onnistunut.

Edellisessä budjettipostauksessa oli puhetta säästöistä. Tässäkin päästiin alle budjetoidun, eli taas pari roposta per urheilija vähemmän tänne, niin jos jonnekin kisaan menee enemmän niin olemme paremmin tasapainossa.

Rankin takana. Budjetti

Budjetti tehtynä

Designed by Freepik

Todellakin, joukkueen vuoden budjetti on kaikkein vaikein rypistys. Mitkään kisamatkat ja niiden järjestelyt ei pääse lähellekään.

Joukkueen kaikki varat tulevat urheilijoiden huoltajilta. Niiltä isiltä ja äideiltä, jotka maksavat tämän lystin. Jokainen euro enemmän on euro enemmän maksuja. Kilpatasolla, myös alhaisilla leveleillä, vuosikustannus on helposti nelinumeroinen summa. Sen lisäksi että valmentajille pitää maksaa palkkaa, harjoittelusali ja sen varustus pitää maksaa. Sitten tulee matkat kisapaikoille, ruokailut, mahdolliset yöpymiset ja leiritkin päälle. Onko ihan pakko olla näin kallista?

Urheilijoiden tavoite on menestyä kisoissa. Kilpaurheilussa erityisesti. Jos otetaan pois kisoja, ei kilpaurheilija pääse tekemään sitä mitä on tullut tekemään. Jos vähennetään treenikertoja, ei päästä tavoitteeseen eli opita kunnolla kisaohjelmaa. Jos ei yövytä, ei mahdollisesti päästä pääkilpailuihin, jotka voivat olla toisella puolella Suomea. Entä ne leirit, voisiko niistä nipistää? Leireillä ollaan pidempi aika yhdessä ja lyhyessä ajassa saadaan paljon toistoja ja sitä kautta kisavarmuutta.

Budjetin rakentaminen on periaatteessa helppoa. Valmentajat kertovat mihin kisoihin mennään ja mitä leirejä yms. on tulossa. Sitten laitetaan arvioidut kustannukset allekain. Tämä jaetaan urheilijoiden määrällä ja laskutettavilla kuukausilla. Kuukausimaksu on selvillä. Voitaisiinko kuitenkin vähän nipistää jostain? Entä edullisempi majoitus? Edullisempi leiriruoka? Rahaa saa kyllä menemään, mutta sitä pitäisi samalla säästää. Muillekin huoltajille pitää jotenkin myydä miksi vuoden budjetti on näinkin iso. Oli se miten kutistettu hyvänsä.

Budjetti on nyt tehty. Kuukausimaksu on kerrottu vanhempainillassa. Nyt ei muuta kuin toteuttamaan tavoitetta, eli suunniteltua kisakautta.

Voisiko silti vielä jostain vähän nipistää? Leiriruokailu saatiin alle budjetoidun.

Uusi joukkue, uusi kausi

 Uusi jojokausi, uusi joukkue

Viimeksi kirjoittelin, että jännitän miten käy. Kävi niin kuin oli odotettukin, eli tytär pääsi juniorijoukkueeseen yhtä leveliä ylempänä. Hain jojoksi ja valmentajat päättivät että voin tulla mukaan. Harrastus siis jatkuu! Toistaiseksi yksin... Toivottavasti tulee kaveri vielä! Jojoilu on parasta parityönä.

Kävin moikkaamassa joukkuetta. Jännitti kun on uusi joukkue ja uudet valkut, mutta hyvinhän se meni. Sitten seuraaman treenejä. Taas se lämmin ja ihana tunne kun näkee nuorten onnistuvan, vaikka ovat ensimmäisiä kertoja yhdessä. Normaalia stunttiryhmien sekottelemisia näin alkuun, mutta kaikki nauttivat omasta tekemisestä ja hyvinhän se menikin.

Huoltajien WhatsApp-ryhmä on aktivoitu ja siellä näyttäisi lukumäärällisesti olevan kaikkien urheilijoiden huoltajia. Moikkelis sinnekin ja lyhyt esittely. Valmentajat valmentaa ja hoitaa urheilijat, jojot tekee sen muun oheishomman. Eipä tässä kauden alussa vielä hirveästi tekemistä ole. Mitäs sitä onkaan:

• Joukkuevarusteiden infoamista ja sovittamista. Seura laittoi infon kaikille, siitä vaan oman joukkueen asiat lyhyesti uudelleen. Sovituskappaleet oli saatavilla, joukkue vain treenien jälkeen katsomaan niitä.
• Käytännön asioista infoaminen. Vanhastaan on hyvä pohjaviesti, eli siihen parit päivitykset ja jakoon.
• Lisenssi-info. Samaten vanha viesti on olemassa, joten päivitystä siihen. Linkkien tarkistaminen ja päivitys. En laittanut vielä eteenpäin, koska joukkueeseen saattaa tulla täydennystä, niin odotan että valkut kertoo ensin että joukkue on täynnä. Sitten valmis viesti matkaan. Deadline lisenssille on tänä vuonna 31.10.2025, joten yli kaksi kuukautta vielä aikaa.
• Muistutus vakuutuksesta. Ensikertalaisia ei joukkueessa ole, joten vanha tuttu asia kuitenkin. Mutta että se vakuutus ei unohdu ottaa. Sen lisäksi että se on kisoissa pakollinen, treeneissä voi sattua kanssa kaikenlaista ja silloin kun pääsee vaikka jo samana iltana ammattilaisen luokse, on kilpaurheilijalle arvokas asia.

Vielä ei ole sen aika, että aletaan tuumimaan leirejä ja kilpailuja. Tsekataan valmentajien kanssa leiriajat ja mitkä kilpailut laitetaan kalenteriin, niin sitten pikkuhiljaa järjestelemään. Niistä kirjoittelen sitten kun on ajankohtaista. Mutta olen ehkä saattanut vilkaista levelin kilpailupaikat ja varovasti tuumaillut jo mahdollisia majoituksia. Jännittää kuitenkin ihan kunnolla jo etukäteen!

Kesäloma ☀️

Ei joukkuetta, ei tekemistä

Noh, lomahan on sitä varten että voi olla tekemättä mitään. Ja samalla edellisten kesien malliin outo tunne että ei ole cheeriä. Kun sitä kuitenkin oli koko syksy, talvi ja kevät. Nyt on laituri, sauna ja 27-asteinen järvivesi (kiitos Eppu!). Plus tulevat joukkuejaot.

Tytär karsii juniorijoukkueeseen parin viikon päästä. Hallilla pyörii level-uppeja ja taitotunteja. Nämä on hyvää treeniä valintoja kohti, että saa tuntumaa lajiin loman jälkeen. Tänä aikana jojo käykin edellisen kauden joukkueen tarvikelaatikon läpi, josko sitä pitäisi siivota ennen luovuttamista uudelle joukkueelle. Ja hyvä että tuli katsottua; vanhan joukkueen tavaroita löytyi.

Ihan vaan laatikolla käynti ja tuttujen tarvikkeiden näkeminen toi ihan jojofiilistä. Sen lisäksi että hallilla on cheer-treenejä mitä voi katsella. Samalla uuden kauden lähestyminen jännittää.

Riippuen tyttären uudesta joukkueesta, haen sinne jojoksi. Valmentajat valitsee, joten varmuutta ei ole. Kuten muissakin asioissa, päätökset tehdään joukkueen ehdoilla ja sopivimmat valitaan. Jojoista ei kuitenkaan tyypillisesti ole ylitarjontaa. En kyllä ymmärrä miksi, koska tämä on parasta hommaa ikinä. Vaikka siis ylitarjontaa ei ole, jännittää kuitenkin saako jatkoa omalle harrastukselle.

Mutta se on sen ajan asia. Nyt joukkueen laatikko on valmiina ensi kautta varten. Joukkuejaot tulee kohta. Ihan huoltajan roolissa jännittää miten ne menee. Hyvin ne menee, sen tiedän. Tämä porukka on todella huippua niin urheilullisesti kuin toisten huomioimisessakin.

Miehenä cheer-jojona

 Mitä on olla miesjojona naisvaltaisessa lajissa?

Jojokaveri bongasi aloitukseni ja kysyi että haluaisinko kirjoittaa jotain minkälaista on olla miehenä keskellä naisvaltaista lajia. Olen ajatellut tätä itsekin ja yrittänyt etsiä netistä aiheesta artikkeleita, mutta omaan silmään ei ole osunut.

Historiani

Kun tyttäreni aloitti harrastamisen kilpajoukkueessa, silloinen valmentaja kysyi huoltajista vapaaehtoisia jojoja. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa tai mitä hommia siihen liittyy. Kysyin valkulta ja minua valaistiin että käytännön asioita aina välillä. Lupauduin katselemaan miltä homma näyttää, kun homma kuitenkin kiinnosti.

Oli syksy 2022. Meitä jojoja oli silloisessa joukkueesa kolme, joista yksi toinenkin mies (moi Marko!). Kolmistaan ummikkoina alettiin seuraamaan mitä kaikkea tässä pitääkään tehdä. Jo lajin ymmärtäminen piti aloittaa alkutekijöistä. Helpotti paljon kun tyttären kuljettamisen myötä vietin ne ajat salilla harjoituksia katsellen ja laastareita sekä kylmäpusseja jakaen. Aika nopeasti selvisi perusasiat. Tästä pääsee vain eteenpäin.

Ekat kisat

Ensimmäiset kisat ikinä oli mieleenpainuva kokemus. Aika alkuvaiheessa päivää eräs klassikkojoukkueen urheilijanainen kommentoi käytävällä, että "kiva kun täällä on miehiäkin mukana." Totta, olin ainoa mies parin tuhannen naispuolisen urheilijan, valmentajan ja jojon seassa. Tai ainakin siltä se tuntui.

Totuus ei kuitenkaan ollut ihan näin mustavalkoinen. Alemman taitotason joukkueet ovat kaikki sekajoukkueita ja joissakin joukkueissa oli poikia mukana. Jojokaverini Marko oli myös kisapaikalla. Myöhemmin kansallisissa kisoissa, Spiritissä, näkyi muitakin miesjojoja (moi Jussi!) eli on ihan normaalia että miehetkin toimivat joukkueiden huoltajina.

Miten se näkyy?

Lyhyesti: ei mitenkään. Molemmissa seuroissa missä olen toiminut jojona, olen ollut yksi joukkueen jäsenistä kuten kuka tahansa. Urheilijanuoret tulevat juttelemaan ja jojokavereilta saa sparrausta molempiin suuntiin. Valkkujen kanssa yhteistyö toimii kuten kenen tahansa kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa kenenkään suunnalta siinä, että jojoilen, meidän tapauksessamme, tyttöjoukkueelle. Kokemukseni perusteella voin todeta että cheer-jojoilu käy ihan yhtä hyvin miehille kuin naisillekin.