Uusi joukkue, uusi kausi

 Uusi jojokausi, uusi joukkue

Viimeksi kirjoittelin, että jännitän miten käy. Kävi niin kuin oli odotettukin, eli tytär pääsi juniorijoukkueeseen yhtä leveliä ylempänä. Hain jojoksi ja valmentajat päättivät että voin tulla mukaan. Harrastus siis jatkuu! Toistaiseksi yksin... Toivottavasti tulee kaveri vielä! Jojoilu on parasta parityönä.

Kävin moikkaamassa joukkuetta. Jännitti kun on uusi joukkue ja uudet valkut, mutta hyvinhän se meni. Sitten seuraaman treenejä. Taas se lämmin ja ihana tunne kun näkee nuorten onnistuvan, vaikka ovat ensimmäisiä kertoja yhdessä. Normaalia stunttiryhmien sekottelemisia näin alkuun, mutta kaikki nauttivat omasta tekemisestä ja hyvinhän se menikin.

Huoltajien WhatsApp-ryhmä on aktivoitu ja siellä näyttäisi lukumäärällisesti olevan kaikkien urheilijoiden huoltajia. Moikkelis sinnekin ja lyhyt esittely. Valmentajat valmentaa ja hoitaa urheilijat, jojot tekee sen muun oheishomman. Eipä tässä kauden alussa vielä hirveästi tekemistä ole. Mitäs sitä onkaan:

• Joukkuevarusteiden infoamista ja sovittamista. Seura laittoi infon kaikille, siitä vaan oman joukkueen asiat lyhyesti uudelleen. Sovituskappaleet oli saatavilla, joukkue vain treenien jälkeen katsomaan niitä.
• Käytännön asioista infoaminen. Vanhastaan on hyvä pohjaviesti, eli siihen parit päivitykset ja jakoon.
• Lisenssi-info. Samaten vanha viesti on olemassa, joten päivitystä siihen. Linkkien tarkistaminen ja päivitys. En laittanut vielä eteenpäin, koska joukkueeseen saattaa tulla täydennystä, niin odotan että valkut kertoo ensin että joukkue on täynnä. Sitten valmis viesti matkaan. Deadline lisenssille on tänä vuonna 31.10.2025, joten yli kaksi kuukautta vielä aikaa.
• Muistutus vakuutuksesta. Ensikertalaisia ei joukkueessa ole, joten vanha tuttu asia kuitenkin. Mutta että se vakuutus ei unohdu ottaa. Sen lisäksi että se on kisoissa pakollinen, treeneissä voi sattua kanssa kaikenlaista ja silloin kun pääsee vaikka jo samana iltana ammattilaisen luokse, on kilpaurheilijalle arvokas asia.

Vielä ei ole sen aika, että aletaan tuumimaan leirejä ja kilpailuja. Tsekataan valmentajien kanssa leiriajat ja mitkä kilpailut laitetaan kalenteriin, niin sitten pikkuhiljaa järjestelemään. Niistä kirjoittelen sitten kun on ajankohtaista. Mutta olen ehkä saattanut vilkaista levelin kilpailupaikat ja varovasti tuumaillut jo mahdollisia majoituksia. Jännittää kuitenkin ihan kunnolla jo etukäteen!

Kesäloma ☀️

Ei joukkuetta, ei tekemistä

Noh, lomahan on sitä varten että voi olla tekemättä mitään. Ja samalla edellisten kesien malliin outo tunne että ei ole cheeriä. Kun sitä kuitenkin oli koko syksy, talvi ja kevät. Nyt on laituri, sauna ja 27-asteinen järvivesi (kiitos Eppu!). Plus tulevat joukkuejaot.

Tytär karsii juniorijoukkueeseen parin viikon päästä. Hallilla pyörii level-uppeja ja taitotunteja. Nämä on hyvää treeniä valintoja kohti, että saa tuntumaa lajiin loman jälkeen. Tänä aikana jojo käykin edellisen kauden joukkueen tarvikelaatikon läpi, josko sitä pitäisi siivota ennen luovuttamista uudelle joukkueelle. Ja hyvä että tuli katsottua; vanhan joukkueen tavaroita löytyi.

Ihan vaan laatikolla käynti ja tuttujen tarvikkeiden näkeminen toi ihan jojofiilistä. Sen lisäksi että hallilla on cheer-treenejä mitä voi katsella. Samalla uuden kauden lähestyminen jännittää.

Riippuen tyttären uudesta joukkueesta, haen sinne jojoksi. Valmentajat valitsee, joten varmuutta ei ole. Kuten muissakin asioissa, päätökset tehdään joukkueen ehdoilla ja sopivimmat valitaan. Jojoista ei kuitenkaan tyypillisesti ole ylitarjontaa. En kyllä ymmärrä miksi, koska tämä on parasta hommaa ikinä. Vaikka siis ylitarjontaa ei ole, jännittää kuitenkin saako jatkoa omalle harrastukselle.

Mutta se on sen ajan asia. Nyt joukkueen laatikko on valmiina ensi kautta varten. Joukkuejaot tulee kohta. Ihan huoltajan roolissa jännittää miten ne menee. Hyvin ne menee, sen tiedän. Tämä porukka on todella huippua niin urheilullisesti kuin toisten huomioimisessakin.

Miehenä cheer-jojona

 Mitä on olla miesjojona naisvaltaisessa lajissa?

Jojokaveri bongasi aloitukseni ja kysyi että haluaisinko kirjoittaa jotain minkälaista on olla miehenä keskellä naisvaltaista lajia. Olen ajatellut tätä itsekin ja yrittänyt etsiä netistä aiheesta artikkeleita, mutta omaan silmään ei ole osunut.

Historiani

Kun tyttäreni aloitti harrastamisen kilpajoukkueessa, silloinen valmentaja kysyi huoltajista vapaaehtoisia jojoja. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa tai mitä hommia siihen liittyy. Kysyin valkulta ja minua valaistiin että käytännön asioita aina välillä. Lupauduin katselemaan miltä homma näyttää, kun homma kuitenkin kiinnosti.

Oli syksy 2022. Meitä jojoja oli silloisessa joukkueesa kolme, joista yksi toinenkin mies (moi Marko!). Kolmistaan ummikkoina alettiin seuraamaan mitä kaikkea tässä pitääkään tehdä. Jo lajin ymmärtäminen piti aloittaa alkutekijöistä. Helpotti paljon kun tyttären kuljettamisen myötä vietin ne ajat salilla harjoituksia katsellen ja laastareita sekä kylmäpusseja jakaen. Aika nopeasti selvisi perusasiat. Tästä pääsee vain eteenpäin.

Ekat kisat

Ensimmäiset kisat ikinä oli mieleenpainuva kokemus. Aika alkuvaiheessa päivää eräs klassikkojoukkueen urheilijanainen kommentoi käytävällä, että "kiva kun täällä on miehiäkin mukana." Totta, olin ainoa mies parin tuhannen naispuolisen urheilijan, valmentajan ja jojon seassa. Tai ainakin siltä se tuntui.

Totuus ei kuitenkaan ollut ihan näin mustavalkoinen. Alemman taitotason joukkueet ovat kaikki sekajoukkueita ja joissakin joukkueissa oli poikia mukana. Jojokaverini Marko oli myös kisapaikalla. Myöhemmin kansallisissa kisoissa, Spiritissä, näkyi muitakin miesjojoja (moi Jussi!) eli on ihan normaalia että miehetkin toimivat joukkueiden huoltajina.

Miten se näkyy?

Lyhyesti: ei mitenkään. Molemmissa seuroissa missä olen toiminut jojona, olen ollut yksi joukkueen jäsenistä kuten kuka tahansa. Urheilijanuoret tulevat juttelemaan ja jojokavereilta saa sparrausta molempiin suuntiin. Valkkujen kanssa yhteistyö toimii kuten kenen tahansa kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa kenenkään suunnalta siinä, että jojoilen, meidän tapauksessamme, tyttöjoukkueelle. Kokemukseni perusteella voin todeta että cheer-jojoilu käy ihan yhtä hyvin miehille kuin naisillekin.