Kesäloma ☀️

Ei joukkuetta, ei tekemistä

Noh, lomahan on sitä varten että voi olla tekemättä mitään. Ja samalla edellisten kesien malliin outo tunne että ei ole cheeriä. Kun sitä kuitenkin oli koko syksy, talvi ja kevät. Nyt on laituri, sauna ja 27-asteinen järvivesi (kiitos Eppu!). Plus tulevat joukkuejaot.

Tytär karsii juniorijoukkueeseen parin viikon päästä. Hallilla pyörii level-uppeja ja taitotunteja. Nämä on hyvää treeniä valintoja kohti, että saa tuntumaa lajiin loman jälkeen. Tänä aikana jojo käykin edellisen kauden joukkueen tarvikelaatikon läpi, josko sitä pitäisi siivota ennen luovuttamista uudelle joukkueelle. Ja hyvä että tuli katsottua; vanhan joukkueen tavaroita löytyi.

Ihan vaan laatikolla käynti ja tuttujen tarvikkeiden näkeminen toi ihan jojofiilistä. Sen lisäksi että hallilla on cheer-treenejä mitä voi katsella. Samalla uuden kauden lähestyminen jännittää.

Riippuen tyttären uudesta joukkueesta, haen sinne jojoksi. Valmentajat valitsee, joten varmuutta ei ole. Kuten muissakin asioissa, päätökset tehdään joukkueen ehdoilla ja sopivimmat valitaan. Jojoista ei kuitenkaan tyypillisesti ole ylitarjontaa. En kyllä ymmärrä miksi, koska tämä on parasta hommaa ikinä. Vaikka siis ylitarjontaa ei ole, jännittää kuitenkin saako jatkoa omalle harrastukselle.

Mutta se on sen ajan asia. Nyt joukkueen laatikko on valmiina ensi kautta varten. Joukkuejaot tulee kohta. Ihan huoltajan roolissa jännittää miten ne menee. Hyvin ne menee, sen tiedän. Tämä porukka on todella huippua niin urheilullisesti kuin toisten huomioimisessakin.

Miehenä cheer-jojona

 Mitä on olla miesjojona naisvaltaisessa lajissa?

Jojokaveri bongasi aloitukseni ja kysyi että haluaisinko kirjoittaa jotain minkälaista on olla miehenä keskellä naisvaltaista lajia. Olen ajatellut tätä itsekin ja yrittänyt etsiä netistä aiheesta artikkeleita, mutta omaan silmään ei ole osunut.

Historiani

Kun tyttäreni aloitti harrastamisen kilpajoukkueessa, silloinen valmentaja kysyi huoltajista vapaaehtoisia jojoja. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa tai mitä hommia siihen liittyy. Kysyin valkulta ja minua valaistiin että käytännön asioita aina välillä. Lupauduin katselemaan miltä homma näyttää, kun homma kuitenkin kiinnosti.

Oli syksy 2022. Meitä jojoja oli silloisessa joukkueesa kolme, joista yksi toinenkin mies (moi Marko!). Kolmistaan ummikkoina alettiin seuraamaan mitä kaikkea tässä pitääkään tehdä. Jo lajin ymmärtäminen piti aloittaa alkutekijöistä. Helpotti paljon kun tyttären kuljettamisen myötä vietin ne ajat salilla harjoituksia katsellen ja laastareita sekä kylmäpusseja jakaen. Aika nopeasti selvisi perusasiat. Tästä pääsee vain eteenpäin.

Ekat kisat

Ensimmäiset kisat ikinä oli mieleenpainuva kokemus. Aika alkuvaiheessa päivää eräs klassikkojoukkueen urheilijanainen kommentoi käytävällä, että "kiva kun täällä on miehiäkin mukana." Totta, olin ainoa mies parin tuhannen naispuolisen urheilijan, valmentajan ja jojon seassa. Tai ainakin siltä se tuntui.

Totuus ei kuitenkaan ollut ihan näin mustavalkoinen. Alemman taitotason joukkueet ovat kaikki sekajoukkueita ja joissakin joukkueissa oli poikia mukana. Jojokaverini Marko oli myös kisapaikalla. Myöhemmin kansallisissa kisoissa, Spiritissä, näkyi muitakin miesjojoja (moi Jussi!) eli on ihan normaalia että miehetkin toimivat joukkueiden huoltajina.

Miten se näkyy?

Lyhyesti: ei mitenkään. Molemmissa seuroissa missä olen toiminut jojona, olen ollut yksi joukkueen jäsenistä kuten kuka tahansa. Urheilijanuoret tulevat juttelemaan ja jojokavereilta saa sparrausta molempiin suuntiin. Valkkujen kanssa yhteistyö toimii kuten kenen tahansa kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa kenenkään suunnalta siinä, että jojoilen, meidän tapauksessamme, tyttöjoukkueelle. Kokemukseni perusteella voin todeta että cheer-jojoilu käy ihan yhtä hyvin miehille kuin naisillekin.

Ohi on 2024-2025

 Viimeiset treenit oli siinä

Kausi 2024-2025 on nyt sitten virallisesti ohi. Viimeiset treenit, ja samalla avoimet treenit, oli tänään sunnuntaina. Joukkueella ei ole enää harjoituksia tai mitään muutakaan, niin jojollakaan ei ole joukkueelle tekemistä. Seuran kanssa joukkueen tilit valmiiksi ja seuraavaa kautta odottelemaan. Kesälomalle. Tyhjä olo, kun ei enää ole mitään vähään aikaan. 

Mitä jäi kaudesta käteen?

Oliko se mitalisijat? Ei. Tuli ykkös- ja kolmostilat kilpailuista, mutta se ei ole tärkeintä.

Oliko se HIT-suoritus? Ei. Sekin tosin on joukkueella tehtynä.

Oliko se harjoittelut? Ei. Urheilijoilla on paljon työtä takana ja se näkyi.

Kaudesta jäi käteen paljon iloa, onnistumisia, naurua, persoonallisuuksia ja eritoten onnistuneesti läpivietyjä kisaviikonloppuja. Tämän jojon tärkein tehtävä on ollut antaa joukkueen jäsenten ja valmentajien keskittyä omiin tekemisiinsä ja jojot hoitaa kaiken ympärillä olevan. Kyyditykset, ruokailut, majoitukset, ilmoittautumiset, aikataulutukset ja kaiken sellaisen millä mahdollistetaan onnistunut tapahtuma. Silloin kun urheilijat ja valmentajat ovat saaneet vietyä kisaviikonlopun -- tai jonkin muun tapahtuman -- läpi ilman, että heidän on tarvinnut stressata "minnes nyt, milloin tuonne", tämä jojo kokee onnistuneensa.

Ei sillä, kyllä se HIT-pinssi ja kahdet pokaalit oli mahtavia saavutuksia!

Minnes nyt?

Urheilijat hakevat samaan tai uusiin joukkueisiin oman tasonsa ja ikäryhmänsä mukaisesti. Joukkue siis tavallaan hajoaa, mutta se on joukkuekilpaurheilussa normaalia. Kaverisuhteet kuitenkin pysyvät.

Tämä jojo jää odottamaan seuraavaa kautta. Oma nuori hakee uuteen, korkeamman levelin joukkueeseen. Riippuen mihin joukkueeseen pääsee, olen jo päättänyt että haen sen joukkueen jojoksi. Valmentajat päättävät valinnoista, niin syksyn jatko tässä roolissa ei ole mitenkään kiveen hakattu.

Nyt on tyhjä olo. Rauhallinen. Aika rentoutua.