Stage

 Esikilpajoukkue parrasvaloissa

Kuva: SCL

Active Cheer Stage Cheerleadingliiton sivuilla

Ensimmäinen kilpailu

Ok, Stage ei ole kilpailu, vaan näytös. Kuitenkin sen ilmapiiri urheilijoiden kannalta on ihan samanlainen. On ilmoittautuminen, pääsy paikan päälle, rekisteröityminen, rannekkeet, pukuhuone, kisapuku (ei pakollinen), lämmittelyt, korutarkastus, esiintyminen ja palkintojenjako. Samat elementit löytyvät myös kilpailuista, joten jännittävä kokemus takana! Kiitos Bounce Espoo! Tätä ennen viikkoa aikaisemmin oli hyvänä kokemuksena seuran talvinäytös, jossa joukkue teki upean suorituksen!

Aamu

Herätys 5.45. Voisi olla myöhemminkin, kun aamulla nukuttaisi. Mutta aikataulu on mikä on, joten eikun ylös. Aamutoimet, aamupala ja yleensäkin herääminen tehty. Lähtö 6.30 kohti seuran hallia. Hallilta mukaan rekvisiitta, eli pomit ja kyltit. Olisin voinut ne ottaa viime kerralla kun kävin siellä, mutta ei vaan tullut mieleen, niin siksi aikainen käynti. Treenipaikka on toisaalla, joten matka jatkuu pukujen (valmiina jo talvinäytöksestä) ja rekvisiitan kanssa sinne. Perillä 7.30.

Valmistautuminen

Aloitimme päivän, tai oikeastaan aamun, treenipaikassa katsomalla esiintymislookin kohdilleen ja vaihtamalla päälle kisapuvut. Parit tukan kihartamiset ja pukujen jakaminen pääasiassa. Valmentajat jakoivat aikataulutietoja ja kertoivat esiintymisjärjestyksen. Jokaista urheilijaa jännittää jo hieman, vaikka kaikki eivät sitä myönnäkään. Pieni jännitys on hyvästä. Pitää seurata urheilijoita että ei mene ison jännityksen puolelle.

Matkalla

Kello on 8.00. Oma bussi kaarsi pihaan ja olemme valmiit lähtemään näytöspaikalle. Rekvisiitta mukana, Tsek. Urheilijoilla kaikki omat tavarat mukana, Tsek. Cheer-kengät ja hiusnauhat, Tsek. Kaikki istumaan penkeille ja turvavyöt kiinni. Valkut pitävät nimenhuudon, ettei kukaan ole vahingossa jäänyt vaikka vessaan. Matka-aika on noin tunti, joten tässä välissä urheilijoilla on mahdollisuus ottaa evästä. Kiellettyjä eväitä on ne mitkä murustaa tai sotkee, jotta bussikuskillamme on mukavampi päivä. Eväitä tulikin nautittua, niin taas on energiatasot kohdillaan.

Esiintymispaikalla

Saavuimme perille 8.50, mutta urheilijat käskettiin pysymään vielä bussissa. Kävin jojona tekemässä rekisteröitymisen ensin. Sain mukaani kaikille rannekkeet (semmoset kuin huvipuistoissa) ja ennakkoon tilatut tapahtuman omat t-paidat. Palasin bussille ja jaoimme valkkujen kanssa kaikille rannekkeet käteen. Kaikki tavarat mukaan, koska bussi ei ole käytössämme enää. Urheilijat ulos jonoon, rekvisiitta mukaan ja nopea tarkastus bussin läpi että mitään ei ole jäänyt sinne. Sitten yhdessä letkassa sisälle. Jännittää jo!

Lämmittelyä

Lämmittelyt menevät normaalissa tahdissa 9.30 alkaen. Eli ensin kropan lämmittelyä ja sitten mattokaistalla taitojen viimeisiä hiomisia. Kisoista poiketen heti lämmittelyiden jälkeen onkin avajaiset kello 10, jossa jokainen joukkue kävelee yleisön edestä tervehtien katsojia. Kisoissa ei vastaavia avajaisia järjestetä, mutta Stageissa ne kuuluu ohjelmaan. Valot valaisevat esiintymisalueen kirkkaasti ja koko joukkue, muiden joukkueiden myötä, on kaikkien katsojien edessä.

Melkein jo matolla

Viimeisenä ennen matolle tuloa on kisoista tuttu rutiini, eli korutarkastus 10.30. Jokaiselta urheilijalta tarkistetaan, että heillä ei ole korvakoruja, kielikoruja tai napakoruja. Samalla nähdään että ranteissa tai kaulalla ei ole mitään ylimääräistä. Vain joukkueen vaatetus ja ranneke. Korutarkastus on tärkeä turvallisuuden vuoksi. Jos jotain menee vähänkin pieleen, korut voivat tehdä isoa vahinkoa urheilijalle itselleen tai kanssaurheilijalle. Korutarkastus menikin hyvin, koska kaikki osasivat sitä odottaa ja jättivät korunsa joko kotiin tai reppuun. Nyt ollaan jo verhon takana odottamassa vuoroa. Jos ei aikaisemmin jännittänyt, niin nyt jännittää. Niin urheilijoita, valkkuja kuin jojoakin.

Esiintyminen

Tämä jojo toimii musiikinsoittajana, joten astelin edellisen esiintyjän mukana jo valmiiksi musiikkipisteelle. Sieltä näkee hyvin koko esityksen, mutta toisaalta missaa viime hetken tunnelman joukkueen kanssa. Musiikinsoittaja ei yleensä soita musiikkia itse, vaan antaa musiikista vastaavalle järjestäjälle merkin milloin sen voi laittaa käyntiin. Edellinen joukkue poistuu aplodien myötä pois matolta ja juontaja kuuluttaa joukkueemme sisään kello 10:32. Musiikki käynnistyy sopivasti huudon jälkeisen aloituspaikoille siirtymisen jälkeen ja esiintyminen on todella upeaa. Paikoillaan istuvan jojon pulssi on varmaan 200. Valkuilla varmasti vähintään yhtä paljon. Vain pari pientä kauneusvirhettä, mutta ne eivät kokonaisuutta häirinneet. Urheilijat antoivat kaikki täyden panostuksensa ja se näkyi. Esiintymisen jälkeen kaikki poistuvat matolta pukuhuoneen suuntaan. Kolme minuuttia parrasvaloissa.

Pukkarirutiinit

Pukkarissa valmentajat käyvät läpi miten esitys meni. He olivat erittäin ylpeitä jokaisesta urheilijasta ja niin olivat urheilijatkin. Kauneusvirheitä sattuu, eivätkä ne olleet kenenkään vika. Ohjelma vietiin läpi isolla energialla ja niistä virheistäkin toivuttiin nopeasti ja oltiin taas ohjelman rytmissä mukana. Nyt urheilijoilla on taas hetki rauhottua ja ottaa palauttavaa evästä. Koska palkintojenjaon alkuun on hetki aikaa, on vapaata puolisen tuntia. Moni lähtee katselemaan myyntikojuja ja seuraamaan muiden joukkueiden esityksiä.

Palkintojenjako

Kello 11.20 vuorossa oli palkintojenjako. Palkintojenjaossa Stagessa jokainen osallistuja saa mitalin, eikä joukkueita laiteta sijoituksiin.  Urheilijat saivat jokainen vuorollaan oman mitalinsa. Joukkueet saavat osallistumisplakaatin sekä tuomareiden arvostelun suorituksestaan. Sama toistetaan jokaisen joukkueen kanssa. Mitali kaulassa takaisin pukuhuoneeseen! Arvostelut käytiin läpi jo heti pukkarissa ennen lähtöä.

Lähdön aika

Pukuhuoneessa palautetaan kisapuku noin 11:40. Puku käännetään nurinpäin ja laitetaan pukulaatikkoon odottamaan pesua. Omat päällysvaatteet päälle ja viimeiset eväät suuhun. Nyt jokainen on vapaa lähtemään pois. Paluukuljetusta ei ole järjestetty, koska suurimmalla osalla on omia huoltajia paikan päällä eli pääsevät omalla kyydillä pois. Niillä muutamilla joilla ei ole, on etukäteen järjestetty kimppakyyti takaisin treenipaikalle. Pukkari tyhjenee. Hiljaisuus laskeutuu. Kaikkensa antanut joukkue on poistunut yhtenä ryhmänä iloisena ja onnellisena. Tämä jojo nauttii hetken tunnelmasta tyhjässä ja hiljaisessa pukuhuoneessa ja sitten lähtee joukkueen perään. Huoltajien ryhmässä on runsaasti kannustusta ja sydämiä. Upeasta esityksestä on nauttinut kaikki paikallaolijat sekä esityksen videoinnin myötä myös ne jotka eivät päässeet paikan päälle. Sitten kotimatkalle. Kello on 12.10.

Jälkipyykki

Uusi joukkue, uusi kausi

 Toinen joukkue

Tuo otsikko taisi ollakin jo käytetty aikaisemmin tällä kaudella. Mutta ei sillä väliä, sillä kausi on nuori ja niin on joukkuekin.

Seura laittoi viestiä että erään esikilpajoukkueen valmentajat tarvitsisivat apuja arjen pyörittämiseksi. Että olisiko minulla mahdollisuutta toimia tuon joukkueen jojona. Tiedän joukkueen nimeltä, mutta oli muuten ennaltaan tuntematon. Koska kyseessä on periaatteessa harrastejoukkue, tiedossa ei ole hurjan haastavia tehtäviä eikä usein. Juu, kyllä aina yksi pienten urheilijoiden joukkue sopii aikatauluun.

Heidän treenipaikkansa on toisaalla kuin oman joukkueeni, joten en usko että tulen usein käymään heidän treeneissään. Enemmänhän tämä jojoilu on huoltajien kanssa asiointia. Sitten kun on kisat, tai heidän tapauksessaan Staget*, toki näiden järjestelyt tulevat eteen. Kahden Stagen kokemuksella, tosin pari vuotta sitten, tämä varmasti menee hyvin.

*Stage on kilpailunomainen näytöstapahtuma, jossa harrastejoukkueet voivat esitellä taitojaan yleisölle. Näissä ei ole ohjelmalle vaatimuksia, ikärajoja, eikä sijoituksia. Kaikki joukkueet saavat mitalit sekä kirjallisen palautteen ohjelmastaan.

Kävin moikkaamassa valmentajia ja urheilijoita heidän treeneissään. Kiva nähdä enimmäkseen pieniä urheilijoita pitkästä aikaa nykyisen juniorijoukkueen myötä. Valkkujen kanssa oli myös hyvä käydä läpi perusasioita, eli kuka tekee mitä. Lähtokohtaisesti tietysti valkut valmentaa, urheilijat urheilevat ja jojo järkkäilee juttuja taustalla. Niinkuin nyt tarkistetaan että kaikilla on lisenssi, jokaisella on joukkueen pakolliset varusteet ja huoltajat ovat kaikki saavutettavissa kun tarvitsee viestiä.

Ensimmäinen Stage lähestyy, niin sitä varten myös Siirin ilmoittautuminen ja tarvittavien tietojen lähettäminen järjestävälle seuralle. Nopeita pikkujuttuja, mutta saahan näihin kaikkiin näin yhtäkkiä kulumaan jonkin verran aikaa. Kerroinkin että en tule pääasiassa käymään heidän treeneissään, mutta leiripäivillä mahdollisuuksien mukaan ja Staget tietysti kun niissä joukkueen ohjaaminen on jojon puuhaa. Verhon takana pulssi 200 ja maton reunalla kannustamassa semmoset 300. Enää pari viikkoa sinne!

Voi olla että jos seura kysyisi että vieläkö mahtuisi yksi joukkue mukaan, niin... Sydän sanoo että joo, mutta aivot sanoo että taitaa olla jo yhdelle jojolle kaksi riittävästi :-)

Ylä- ja alamäkiä

 On hyviä ja huonoja uutisia

Maton reunalla

Saavun hallille taas treenien alkuun. Otan kengät pois eteisessä ja moikkaan paikalla olevia tuttuja. Vaikka epäilen joskus muistiani, eri valkut ja jojot ovat jo tuttuja näkyjä milloin vain paikalla pyörin. Lähden kohti ylätasannetta, josta näkee hallin eri mattoalueet hyvin. Se tunne kun cheer-matto tuntuu pehmeältä jalan alla. Se tunne kun olen nyt täällä ja työmaailma jää taakse. Työt ei tule mukana, vain jojoilu. Tämä maton tunne jalkojen alla on ihan parasta. 6/5!

Ohittamallani matolla on urheilemassa toinen joukkue, joka koostuu noin puoliksi viime kauden joukkueestani. Paljon tuttuja kasvoja. Nuoria urheilijoita, jotka näyttävät vielä muistavan minutkin. Niin hyvä tunne nähdä treeni-iloa.

Valmennuspäällikön viesti

Sain viestin valmennuspäälliköltä. Hän kertoi että saan kaverin jojoilemaan! Huippua, tämä homma on parasta parityönä. Eikä yhtään haittaa että urheilijoiden asioiden juoksevien asioiden hoitamiseen on nyt yhden sijasta kaksi mattokaistaa. Tänään tapaan jojokaverini treenien aikana niin käydään läpi mitä tähän asti on tehty, mitä tullaan tekemään ja millä välineillä. Hän saa sähköpostitunnuksen ja opastuksen verkkolevyllä oleviin kansioihin ja tiedostoihin. Pieni stressi alkaa hälvetä kun tietää että jos jokin asia livahtaa vahingossa ohi, on toinen kaveri joka ottaa kopin. Ja päinvastoin. Jojokaveri!

Valmentajien viesti

Valkut kertoivat että emme osallistukaan ensimmäisiin kisoihin joulukuussa. Sen lisäksi että huonot uutiset on aina ikäviä, tämä tietysti aiheuttaa kommunikointi- ja toimintatyötä. Valkut vastaavat valmentamisesta ja siihen liittyvistä asioista, joten he laittoivat huoltajille selventävän viestin. Sitten ne käytännön asiat. Joukkueen irrottaminen kisoista niin pitkälti kuin se on mahdollista. Onneksi deadlinet eivät vielä ole iskeneet, niin peruminen on kohtuullisen vaivatonta.

En voi mitenkään sanoa että tämä on mekaanista asioiden hoitamista. Vaikka arvelinkin jo että kisa saatetaan joutua perumaan kohdaltamme, ilmoitus että näin tosiaan tapahtuu, veti aika maihin. Eikä varmaan ainoastaan minua, vaan muitakin joukkueessa. Ihan valkkuja myöten. Jokainen kisa on omanlaisensa tapahtuma ja ihan parhaita tapahtumia jojoilunkin kannalta. Mutta, näin joukkue on valmiimpi seuraavaan kisaan, mikä on toisaalta taas parempi asia. Kalenterista pyyhkiytyy yksi tapahtuma pois. Ilmoittautumisista pyyhkiytyy joukkue pois. Yksi kisakansio verkkolevyllä voidaan pyyhkiä pois. Jos tämä olisi tullut puun takaa, pitäisi vielä kyyneleet pyyhkiä pois.

Eikun eteenpäin

Treenit jatkuvat ja tähtäimenä on seuraavat kisat. Lupailin tuossa aikaisemmin että kirjoittelen kisavalmisteluista, mutta nyt se menee vähän pidemmälle. Tällaista elämä on. Siviilissä, töissä ja harrastuksissa. Vastoinkäymisistä ei pidä lannistua, vaan niiden pitää vahvistaa tulevaisuutta. Näin meidän urheilijoidenkin kanssa. Tulevaisuudessa olemme vahvempia ja kyvykkäämpiä.