Rankin takana. Budjetti

Budjetti tehtynä

Designed by Freepik

Todellakin, joukkueen vuoden budjetti on kaikkein vaikein rypistys. Mitkään kisamatkat ja niiden järjestelyt ei pääse lähellekään.

Joukkueen kaikki varat tulevat urheilijoiden huoltajilta. Niiltä isiltä ja äideiltä, jotka maksavat tämän lystin. Jokainen euro enemmän on euro enemmän maksuja. Kilpatasolla, myös alhaisilla leveleillä, vuosikustannus on helposti nelinumeroinen summa. Sen lisäksi että valmentajille pitää maksaa palkkaa, harjoittelusali ja sen varustus pitää maksaa. Sitten tulee matkat kisapaikoille, ruokailut, mahdolliset yöpymiset ja leiritkin päälle. Onko ihan pakko olla näin kallista?

Urheilijoiden tavoite on menestyä kisoissa. Kilpaurheilussa erityisesti. Jos otetaan pois kisoja, ei kilpaurheilija pääse tekemään sitä mitä on tullut tekemään. Jos vähennetään treenikertoja, ei päästä tavoitteeseen eli opita kunnolla kisaohjelmaa. Jos ei yövytä, ei mahdollisesti päästä pääkilpailuihin, jotka voivat olla toisella puolella Suomea. Entä ne leirit, voisiko niistä nipistää? Leireillä ollaan pidempi aika yhdessä ja lyhyessä ajassa saadaan paljon toistoja ja sitä kautta kisavarmuutta.

Budjetin rakentaminen on periaatteessa helppoa. Valmentajat kertovat mihin kisoihin mennään ja mitä leirejä yms. on tulossa. Sitten laitetaan arvioidut kustannukset allekain. Tämä jaetaan urheilijoiden määrällä ja laskutettavilla kuukausilla. Kuukausimaksu on selvillä. Voitaisiinko kuitenkin vähän nipistää jostain? Entä edullisempi majoitus? Edullisempi leiriruoka? Rahaa saa kyllä menemään, mutta sitä pitäisi samalla säästää. Muillekin huoltajille pitää jotenkin myydä miksi vuoden budjetti on näinkin iso. Oli se miten kutistettu hyvänsä.

Budjetti on nyt tehty. Kuukausimaksu on kerrottu vanhempainillassa. Nyt ei muuta kuin toteuttamaan tavoitetta, eli suunniteltua kisakautta.

Voisiko silti vielä jostain vähän nipistää? Leiriruokailu saatiin alle budjetoidun.

Uusi joukkue, uusi kausi

 Uusi jojokausi, uusi joukkue

Viimeksi kirjoittelin, että jännitän miten käy. Kävi niin kuin oli odotettukin, eli tytär pääsi juniorijoukkueeseen yhtä leveliä ylempänä. Hain jojoksi ja valmentajat päättivät että voin tulla mukaan. Harrastus siis jatkuu! Toistaiseksi yksin... Toivottavasti tulee kaveri vielä! Jojoilu on parasta parityönä.

Kävin moikkaamassa joukkuetta. Jännitti kun on uusi joukkue ja uudet valkut, mutta hyvinhän se meni. Sitten seuraaman treenejä. Taas se lämmin ja ihana tunne kun näkee nuorten onnistuvan, vaikka ovat ensimmäisiä kertoja yhdessä. Normaalia stunttiryhmien sekottelemisia näin alkuun, mutta kaikki nauttivat omasta tekemisestä ja hyvinhän se menikin.

Huoltajien WhatsApp-ryhmä on aktivoitu ja siellä näyttäisi lukumäärällisesti olevan kaikkien urheilijoiden huoltajia. Moikkelis sinnekin ja lyhyt esittely. Valmentajat valmentaa ja hoitaa urheilijat, jojot tekee sen muun oheishomman. Eipä tässä kauden alussa vielä hirveästi tekemistä ole. Mitäs sitä onkaan:

• Joukkuevarusteiden infoamista ja sovittamista. Seura laittoi infon kaikille, siitä vaan oman joukkueen asiat lyhyesti uudelleen. Sovituskappaleet oli saatavilla, joukkue vain treenien jälkeen katsomaan niitä.
• Käytännön asioista infoaminen. Vanhastaan on hyvä pohjaviesti, eli siihen parit päivitykset ja jakoon.
• Lisenssi-info. Samaten vanha viesti on olemassa, joten päivitystä siihen. Linkkien tarkistaminen ja päivitys. En laittanut vielä eteenpäin, koska joukkueeseen saattaa tulla täydennystä, niin odotan että valkut kertoo ensin että joukkue on täynnä. Sitten valmis viesti matkaan. Deadline lisenssille on tänä vuonna 31.10.2025, joten yli kaksi kuukautta vielä aikaa.
• Muistutus vakuutuksesta. Ensikertalaisia ei joukkueessa ole, joten vanha tuttu asia kuitenkin. Mutta että se vakuutus ei unohdu ottaa. Sen lisäksi että se on kisoissa pakollinen, treeneissä voi sattua kanssa kaikenlaista ja silloin kun pääsee vaikka jo samana iltana ammattilaisen luokse, on kilpaurheilijalle arvokas asia.

Vielä ei ole sen aika, että aletaan tuumimaan leirejä ja kilpailuja. Tsekataan valmentajien kanssa leiriajat ja mitkä kilpailut laitetaan kalenteriin, niin sitten pikkuhiljaa järjestelemään. Niistä kirjoittelen sitten kun on ajankohtaista. Mutta olen ehkä saattanut vilkaista levelin kilpailupaikat ja varovasti tuumaillut jo mahdollisia majoituksia. Jännittää kuitenkin ihan kunnolla jo etukäteen!

Kesäloma ☀️

Ei joukkuetta, ei tekemistä

Noh, lomahan on sitä varten että voi olla tekemättä mitään. Ja samalla edellisten kesien malliin outo tunne että ei ole cheeriä. Kun sitä kuitenkin oli koko syksy, talvi ja kevät. Nyt on laituri, sauna ja 27-asteinen järvivesi (kiitos Eppu!). Plus tulevat joukkuejaot.

Tytär karsii juniorijoukkueeseen parin viikon päästä. Hallilla pyörii level-uppeja ja taitotunteja. Nämä on hyvää treeniä valintoja kohti, että saa tuntumaa lajiin loman jälkeen. Tänä aikana jojo käykin edellisen kauden joukkueen tarvikelaatikon läpi, josko sitä pitäisi siivota ennen luovuttamista uudelle joukkueelle. Ja hyvä että tuli katsottua; vanhan joukkueen tavaroita löytyi.

Ihan vaan laatikolla käynti ja tuttujen tarvikkeiden näkeminen toi ihan jojofiilistä. Sen lisäksi että hallilla on cheer-treenejä mitä voi katsella. Samalla uuden kauden lähestyminen jännittää.

Riippuen tyttären uudesta joukkueesta, haen sinne jojoksi. Valmentajat valitsee, joten varmuutta ei ole. Kuten muissakin asioissa, päätökset tehdään joukkueen ehdoilla ja sopivimmat valitaan. Jojoista ei kuitenkaan tyypillisesti ole ylitarjontaa. En kyllä ymmärrä miksi, koska tämä on parasta hommaa ikinä. Vaikka siis ylitarjontaa ei ole, jännittää kuitenkin saako jatkoa omalle harrastukselle.

Mutta se on sen ajan asia. Nyt joukkueen laatikko on valmiina ensi kautta varten. Joukkuejaot tulee kohta. Ihan huoltajan roolissa jännittää miten ne menee. Hyvin ne menee, sen tiedän. Tämä porukka on todella huippua niin urheilullisesti kuin toisten huomioimisessakin.