Kisat ohi, miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Lyhyesti, jokainen aikataulussa oleva asia ja jokainen detalji saatiin hoidettua kunnialla. Jokaisella pysähdyksellä oli showdinner. Eli dinner oli muilla asiakkailla ravintolan sisällä ja show oli meidän jumppaliikkeet bussista noustuamme.
Joukkue pääsi menoillan treeneihin onnistuneesti ja treenattiin toisen seuran joukkueen kanssa (Kiitos JCS!). Tällainen joukkueiden välinen yhteisöllisyys on mielestäni lajin suola. Kisataan kuitenkin "toisiamme vastaan", mutta silti ollaan kavereita. Fiilis katossa ja stuntit ylhäällä. Jojo pääsi sitten toimintaan kun vessaan piti täydentää papereita. Joukkueen nousijoille jaettiin treeneihin kisapuvun alaosat, jotta pohjat saavat tuntumaa normaalia liukkaampaan materiaaliin. Jojokaveri kävi sitten tällä välin kaupassa hakemassa urheilijoille tarpeita, kuten maitohappobakteereita ja hammasharjan (Kiitos Mire kun kuskasit!).
Hotellilla
Päivän päätteeksi hotellille yöksi. Urheilijoilla oli todella luksusoltavat saunallisissa huoneistoissa, jotka hieman sivummalla olevassa hotellissa olivat halvempia kuin keskustan hotellin perushuoneet. Jojot joutuivat tyytymään 1hh-huoneisiin (mies- ja naisjojo), mutta hyvin se yö niissäkin meni. Iltapala saatiin paikan päällä seisovasta pöydästä ja meillä oli oma ruokailutila jossa pidettiin myös tiimipalaveri. Samalla jaettiin kisapuvut valmiiksi, jotta urheilijat saivat puettua ne päällensä aamulla omaan tahtiin. Yön aikana valkut nukkuvat ja jojot päivystävät. Tällä kertaa ei tullut yhtään yöllistä tilannetta niin saatiin nukkua hyvät yöunet.
Aamulla jojojen herätyspartio taisi oikeasti herättää vain valmentajat... Urheilijat olivat jo pirteinä pystyssä ja laittamassa kisalookia päälle. Aamupala sopivassa välissä ja muut rutiinit, kuten siirtotatuointi jalkaan, sujui rauhallisesti. Kun kaikki oli saatu tehtyä, olikin kello jo sen verran että on aika luovuttaa huoneet ja käydä hotellilla lounaalle ennen kisapaikalle saapumista.
Kisapaikalla
Ouluhallilla kaikki meni kisakuplassa nuottien mukaan. Ensin pukkariin ja siellä ensin tunnelman nostatusta. Anteeksi muille äänestä! Kisaputkeen siirtyessä valmentaja huomasi että bussiin jäi tarpeellinen esine. Eikun jojo matkaan ja bussin luokse hakemaan. Onneksi löytyi aika nopeasti, mutta valmentajan reppu kyllä "räjähti" penkille aika perusteellisesti. Takaisin kisaputkeen kun joukkue on tekemässä ensimmäistä keholämppää.
Aikataululapun kanssa (ks. edellinen postaus) lämpät läpi ja kohti kisamattoa. Täällä oli erillinen pukuhuonesiirtymä, missä käytiin vielä viimeiset tsempit ennen korutarkastusta. Korujen jälkeen tämä jojo musiikinsoittajana siirtyi toista kautta eteenpäin kuin joukkue.
Musiikinsoittaja on yksi joukkueen valmentajista tai huoltajista, jonka tehtävänä ei varsinaisesti ole soittaa musiikkia, vaan antaa järjestävälle musiikkipisteen hoitajalle merkki, milloin musiikki laitetaan käyntiin. Yleensä niin, että kun joukkue on huudon jälkeen siirtynyt aloituspaikoilleen, yksi joukkuelainen antaa merkin että ovat valmiita ja musiikinsoittaja antaa sitten merkin musiikkipisteen hoitajalle. Toisinaan musiikinsoittaja painaa itse musiikkipisteellä nappulaa laittaakseen musiikin käyntiin, mutta täällä oli se toinen toimintatapa.
Esiintyminen
Kun joukkue esiintyy, myös jojolla syke nousee. Ylläolevassa kuvassa on tämän jojon pulssi kisaputken läpi. Kisasuorituksen aikana korkein mittaus 121. Normaali leposyke on noin 50-60, joten kyllä tämä urheilusta käy.
Tehty on
Esiintymisen jälkeen joukkue kerää rekvisiitan ja poistuu matolta pukuhuoneeseen. Ohjelmassa sattui pari virhettä, mutta ei mitään dramaattista. Silti tunteet olivat urheilijoilla laidasta laitaan. Oli aitoa iloa onnistumisesta ja ohjelman läpiviennistä, ja sitten aitoja itkun kyyneleitä niistä muutamista virheistä. Tässä kohtaa jojon tärkein työkalu on nenäliinapaketti. Urheilijat ovat yhtenäinen ryhmä ja toistensa tukena, missä he itse kävivät läpi omia tunteitaan. Valkut näyttivät suorituksen kännykältään ja kaikki seurasivat miten se oikein menikään. Huomattiin että kokonaisuus oli hyvin onnistunut ja varma, vaikka se ei aina omalta osalta siltä vaikuttanutkaan. Videolta katsottuna ei niitä urheilijan itse tekemiä pieniä virheitä edes huomaa. Seuraavaksi vuorossa pukuhuoneen siivous omalta osaltamme, pakkaus ja sieltä poistuminen että seuraavat joukkueet voivat tulla sisään.
Joukkuekuvat ulkona ja sitten on hetki vapaata aikaa kunnes siirrytään palkintojenjakoon.
Kaveri bongattu
Tässä kohtaa tämä jojo hämmästyi kun käytävällä toisen seuran miesjojo Jussi nykäisee hihasta. Vanha jojotuttu! Olemme nähneet useiden vuosien ajan kilpailuissa ja sitä kautta ollaan juteltu aina kun nähdään. Ennen Spirit-kisoja kävin katsomassa näkysikö heidän seuransa sivuilta mikä on hänen joukkueensa tänä kautena. Oman tyttäreni kohdalla sekä ikäluokka että leveli muuttui, joten ihan varma ei voinut olla. Näin että Jussi on meidän kanssa saman ikäluokan ja levelin joukkueen mukana edelleen, mutta en onnistunut huomaamaan heidän joukkuettaan Spiritin joukkuelistauksesta. Joskus sitä vaan on puusilmä. Yllätys oli hyvin positiivinen!
Juteltiin taas kaikenlaista kuten kaverien kanssa yleensäkin. Tämä yhteisö näyttää taas sen vahvuuden, että vaikka joukkueet ovat "kilpakumppaneita", se ei tarkoita että joukkueiden välillä olisi minkäänlaista kitkaa. Päinvastoin. Iloitaan toistemme onnistumisista, kannustetaan toisiamme ja ollaan kavereita.
Seuraavaksi nähdään Supereissa. Katsoin jo Super 3-kilpailun aikataulusta että heidän joukkueensa on meidän jälkeen, välissä vain youth-ikäluokan joukkue. Yleensä ikäluokat ovat limittäin, kuten tässäkin. Siellä siis nähdään taas ja vaihdetaan kuulumisia!
Palkintojenjako
Tässä jojo ohjaa joukkueen sisään ja vie sopivaan paikkaan maton reunalle. Valmentajilla on luonnollisesti mielipiteitä siitä että minne mahduttaisiin parhaiten, mutta eipä tässä yleensä ole muuta kuin että saadaan joukkue yhtenäisesti seuraavalle paikalle eikä mennä toisen joukkueen väliin. Saapumisjärjestys on käytössä, mutta joukkueita voi tulla eri suunnista niin pitää katsoa sitäkin.
Kotimatkalle
Kunniakirja noudettu, joten aika siirtyä kotimatkalle. Käytiin ensin vaihtamassa kisapuvut joukkueen vaatteisiin ja sitten kuskattu kaikki bussiin. Tarkistuslaskenta, että kaikki ovat paikalla, joten matka voi alkaa.
Ruokailu on noin tunnin päässä kisapaikasta, koska se osui aikatauluun kaikkein parhaiten. Todella hyvät ruuat taas! Tiesin toista kautta että paikalle tulee toinenkin joukkue ruokailemaan, niin tietysti oletin että se on cheerleadingjoukkue. Mutta ei, maailmassa on muitakin urheilulajeja, niin seuraksemme saapui bussilastillinen jääkiekkojunioreita. Mahat täynnä jatkamme matkaa.
Parin tunnin päässä nopea pysähdys jossa halukkaat saivat ottaa vielä iltapalan ja sitten lähempänä kotihallia viimeinen yöllinen pysähdys ja pisutauko, sekä kuljettajan pakollinen lepotauko. Perille saavuttiin aikataulussa kello 2:15 maanantain vastaisena yönä. Meitä oli tervehtimässä iso määrä huoltajia autoineen, jotta urheilijat pääsivät turvallisesti kotiin. Tarkistetaan että bussi on tyhjä, jolloin bussikuskille kiitokset ja päästetään hänet palaamaan omalle varikolleen. Todella mahtava reissu takana!