Uusi joukkue, uusi kausi

 Toinen joukkue

Tuo otsikko taisi ollakin jo käytetty aikaisemmin tällä kaudella. Mutta ei sillä väliä, sillä kausi on nuori ja niin on joukkuekin.

Seura laittoi viestiä että erään esikilpajoukkueen valmentajat tarvitsisivat apuja arjen pyörittämiseksi. Että olisiko minulla mahdollisuutta toimia tuon joukkueen jojona. Tiedän joukkueen nimeltä, mutta oli muuten ennaltaan tuntematon. Koska kyseessä on periaatteessa harrastejoukkue, tiedossa ei ole hurjan haastavia tehtäviä eikä usein. Juu, kyllä aina yksi pienten urheilijoiden joukkue sopii aikatauluun.

Heidän treenipaikkansa on toisaalla kuin oman joukkueeni, joten en usko että tulen usein käymään heidän treeneissään. Enemmänhän tämä jojoilu on huoltajien kanssa asiointia. Sitten kun on kisat, tai heidän tapauksessaan Staget*, toki näiden järjestelyt tulevat eteen. Kahden Stagen kokemuksella, tosin pari vuotta sitten, tämä varmasti menee hyvin.

*Stage on kilpailunomainen näytöstapahtuma, jossa harrastejoukkueet voivat esitellä taitojaan yleisölle. Näissä ei ole ohjelmalle vaatimuksia, ikärajoja, eikä sijoituksia. Kaikki joukkueet saavat mitalit sekä kirjallisen palautteen ohjelmastaan.

Kävin moikkaamassa valmentajia ja urheilijoita heidän treeneissään. Kiva nähdä enimmäkseen pieniä urheilijoita pitkästä aikaa nykyisen juniorijoukkueen myötä. Valkkujen kanssa oli myös hyvä käydä läpi perusasioita, eli kuka tekee mitä. Lähtokohtaisesti tietysti valkut valmentaa, urheilijat urheilevat ja jojo järkkäilee juttuja taustalla. Niinkuin nyt tarkistetaan että kaikilla on lisenssi, jokaisella on joukkueen pakolliset varusteet ja huoltajat ovat kaikki saavutettavissa kun tarvitsee viestiä.

Ensimmäinen Stage lähestyy, niin sitä varten myös Siirin ilmoittautuminen ja tarvittavien tietojen lähettäminen järjestävälle seuralle. Nopeita pikkujuttuja, mutta saahan näihin kaikkiin näin yhtäkkiä kulumaan jonkin verran aikaa. Kerroinkin että en tule pääasiassa käymään heidän treeneissään, mutta leiripäivillä mahdollisuuksien mukaan ja Staget tietysti kun niissä joukkueen ohjaaminen on jojon puuhaa. Verhon takana pulssi 200 ja maton reunalla kannustamassa semmoset 300. Enää pari viikkoa sinne!

Voi olla että jos seura kysyisi että vieläkö mahtuisi yksi joukkue mukaan, niin... Sydän sanoo että joo, mutta aivot sanoo että taitaa olla jo yhdelle jojolle kaksi riittävästi :-)

Ylä- ja alamäkiä

 On hyviä ja huonoja uutisia

Maton reunalla

Saavun hallille taas treenien alkuun. Otan kengät pois eteisessä ja moikkaan paikalla olevia tuttuja. Vaikka epäilen joskus muistiani, eri valkut ja jojot ovat jo tuttuja näkyjä milloin vain paikalla pyörin. Lähden kohti ylätasannetta, josta näkee hallin eri mattoalueet hyvin. Se tunne kun cheer-matto tuntuu pehmeältä jalan alla. Se tunne kun olen nyt täällä ja työmaailma jää taakse. Työt ei tule mukana, vain jojoilu. Tämä maton tunne jalkojen alla on ihan parasta. 6/5!

Ohittamallani matolla on urheilemassa toinen joukkue, joka koostuu noin puoliksi viime kauden joukkueestani. Paljon tuttuja kasvoja. Nuoria urheilijoita, jotka näyttävät vielä muistavan minutkin. Niin hyvä tunne nähdä treeni-iloa.

Valmennuspäällikön viesti

Sain viestin valmennuspäälliköltä. Hän kertoi että saan kaverin jojoilemaan! Huippua, tämä homma on parasta parityönä. Eikä yhtään haittaa että urheilijoiden asioiden juoksevien asioiden hoitamiseen on nyt yhden sijasta kaksi mattokaistaa. Tänään tapaan jojokaverini treenien aikana niin käydään läpi mitä tähän asti on tehty, mitä tullaan tekemään ja millä välineillä. Hän saa sähköpostitunnuksen ja opastuksen verkkolevyllä oleviin kansioihin ja tiedostoihin. Pieni stressi alkaa hälvetä kun tietää että jos jokin asia livahtaa vahingossa ohi, on toinen kaveri joka ottaa kopin. Ja päinvastoin. Jojokaveri!

Valmentajien viesti

Valkut kertoivat että emme osallistukaan ensimmäisiin kisoihin joulukuussa. Sen lisäksi että huonot uutiset on aina ikäviä, tämä tietysti aiheuttaa kommunikointi- ja toimintatyötä. Valkut vastaavat valmentamisesta ja siihen liittyvistä asioista, joten he laittoivat huoltajille selventävän viestin. Sitten ne käytännön asiat. Joukkueen irrottaminen kisoista niin pitkälti kuin se on mahdollista. Onneksi deadlinet eivät vielä ole iskeneet, niin peruminen on kohtuullisen vaivatonta.

En voi mitenkään sanoa että tämä on mekaanista asioiden hoitamista. Vaikka arvelinkin jo että kisa saatetaan joutua perumaan kohdaltamme, ilmoitus että näin tosiaan tapahtuu, veti aika maihin. Eikä varmaan ainoastaan minua, vaan muitakin joukkueessa. Ihan valkkuja myöten. Jokainen kisa on omanlaisensa tapahtuma ja ihan parhaita tapahtumia jojoilunkin kannalta. Mutta, näin joukkue on valmiimpi seuraavaan kisaan, mikä on toisaalta taas parempi asia. Kalenterista pyyhkiytyy yksi tapahtuma pois. Ilmoittautumisista pyyhkiytyy joukkue pois. Yksi kisakansio verkkolevyllä voidaan pyyhkiä pois. Jos tämä olisi tullut puun takaa, pitäisi vielä kyyneleet pyyhkiä pois.

Eikun eteenpäin

Treenit jatkuvat ja tähtäimenä on seuraavat kisat. Lupailin tuossa aikaisemmin että kirjoittelen kisavalmisteluista, mutta nyt se menee vähän pidemmälle. Tällaista elämä on. Siviilissä, töissä ja harrastuksissa. Vastoinkäymisistä ei pidä lannistua, vaan niiden pitää vahvistaa tulevaisuutta. Näin meidän urheilijoidenkin kanssa. Tulevaisuudessa olemme vahvempia ja kyvykkäämpiä.