Joukkuetäydennykset

 Uusia urheilijoita!

Puolessa välissä kautta, eli juuri ennen vuoden vaihdetta, oli taas joukkueen täydennysharjoitukset. Tilaa oli joukkueessa useammallekin, mutta positiivisena yllätyksenä oli vieläkin runsaslukuisempi osallistujamäärä. Näistä osallistujista saatiinkin joukkueeseen useita uusia urheilijoita.

Joukkueen vaihtaminen kesken kautta on aina luovuttavalle joukkueelle tai seuralle menetys. Meiltäkin lähti urheilijoita, joita emme olisi tietenkään halunneet menettää. Jos yksilö, eli urheilija, haluaa vaihtaa joukkuetta, tämä pitää ottaa asiana joka edesauttaa kyseistä urheilijaa. Hänelle siirto on yleensä siirtyminen eteenpäin. Yleensä se on taidollista tai tavoitteellista, mutta kyse voi olla myös kodin ja treenipaikan etäisyydestä tai sovittamattomista aikataulukysymyksistä. Vaikka menetyksemme oli suuri, joskin saman seuran sisällä, lasken jojona siirtyvän kertyneet maksut vastaanottavalle joukkueelle ja pyydän vastaavasti luovuttavilta seuran joukkueilta vastaavat tiedot. Näin pääsemme kevätkaudelle sujuvasti.

Sitten tuleekin mielenkiintoisia tapauksia. Kuten eräs työelämän entinen esihenkilöni, joka harrasti jokamiesluokan rallia, tapasi sanoa, "kabiini täynnä käsiä ja jalkoja". Hyvin osuva lausahdus joka pätee myös jojon omaan nurkkaukseen juuri tässä hetkessä.

• pyydetään jo varatuista majoituspaikoista tilaa uusille urheilijoille, kun varaus oli liian pieni
• ohjeistetaan huoltajat käynnistämään seurasiirto mahdollisimman pian
• seuraaviin kisoihin urheilijoiden lisääminen loppuu viikon päästä, joten pitää olla hyvin hereillä
• viikonloppuleirin majoituskortit pitää toimittaa jo sitäkin ennen
• joukkueen toiminta ja varustehankinnat tiedoksi huoltajille
• kevätkauden laskutuksen laskeminen eri taustoista tuleville uusille urheilijoille
• budjetin täsmääminen isompaan joukkueeseen

Kun yhteistyö valmentajien, jojokaverin ja seuran kanssa toimii hyvin, tämä paletti menee mukavasti. Majoituksistakin tuli viestiä että lisäykset onnistuu.

Joululoma alkoi. Urheilijoille hengähdystaukoa ja tammikuussa taas uusien urheilijoiden kanssa treenit käyntiin. Jojon pitää vielä seurata lisenssit ja ilmoittautumiset heti Joulun jälkeen, mutta muuten asiat ovat reilassa. Seurasiirrot jännittää kuitenkin; saadaanko ne kaikki maaliin ennen ilmoittautumisen deadlinea. Joulu tässä välissä tekee seurojen toimijoiden lomien vuoksi asiaan tuplajännityksen.

Enää ei ole näppis täynnä sormia ja varpaita.

Stage

 Esikilpajoukkue parrasvaloissa

Kuva: SCL

Active Cheer Stage Cheerleadingliiton sivuilla

Ensimmäinen kilpailu

Ok, Stage ei ole kilpailu, vaan näytös. Kuitenkin sen ilmapiiri urheilijoiden kannalta on ihan samanlainen. On ilmoittautuminen, pääsy paikan päälle, rekisteröityminen, rannekkeet, pukuhuone, kisapuku (ei pakollinen), lämmittelyt, korutarkastus, esiintyminen ja palkintojenjako. Samat elementit löytyvät myös kilpailuista, joten jännittävä kokemus takana! Kiitos Bounce Espoo! Tätä ennen viikkoa aikaisemmin oli hyvänä kokemuksena seuran talvinäytös, jossa joukkue teki upean suorituksen!

Aamu

Herätys 5.45. Voisi olla myöhemminkin, kun aamulla nukuttaisi. Mutta aikataulu on mikä on, joten eikun ylös. Aamutoimet, aamupala ja yleensäkin herääminen tehty. Lähtö 6.30 kohti seuran hallia. Hallilta mukaan rekvisiitta, eli pomit ja kyltit. Olisin voinut ne ottaa viime kerralla kun kävin siellä, mutta ei vaan tullut mieleen, niin siksi aikainen käynti. Treenipaikka on toisaalla, joten matka jatkuu pukujen (valmiina jo talvinäytöksestä) ja rekvisiitan kanssa sinne. Perillä 7.30.

Valmistautuminen

Aloitimme päivän, tai oikeastaan aamun, treenipaikassa katsomalla esiintymislookin kohdilleen ja vaihtamalla päälle kisapuvut. Parit tukan kihartamiset ja pukujen jakaminen pääasiassa. Valmentajat jakoivat aikataulutietoja ja kertoivat esiintymisjärjestyksen. Jokaista urheilijaa jännittää jo hieman, vaikka kaikki eivät sitä myönnäkään. Pieni jännitys on hyvästä. Pitää seurata urheilijoita että ei mene ison jännityksen puolelle.

Matkalla

Kello on 8.00. Oma bussi kaarsi pihaan ja olemme valmiit lähtemään näytöspaikalle. Rekvisiitta mukana, Tsek. Urheilijoilla kaikki omat tavarat mukana, Tsek. Cheer-kengät ja hiusnauhat, Tsek. Kaikki istumaan penkeille ja turvavyöt kiinni. Valkut pitävät nimenhuudon, ettei kukaan ole vahingossa jäänyt vaikka vessaan. Matka-aika on noin tunti, joten tässä välissä urheilijoilla on mahdollisuus ottaa evästä. Kiellettyjä eväitä on ne mitkä murustaa tai sotkee, jotta bussikuskillamme on mukavampi päivä. Eväitä tulikin nautittua, niin taas on energiatasot kohdillaan.

Esiintymispaikalla

Saavuimme perille 8.50, mutta urheilijat käskettiin pysymään vielä bussissa. Kävin jojona tekemässä rekisteröitymisen ensin. Sain mukaani kaikille rannekkeet (semmoset kuin huvipuistoissa) ja ennakkoon tilatut tapahtuman omat t-paidat. Palasin bussille ja jaoimme valkkujen kanssa kaikille rannekkeet käteen. Kaikki tavarat mukaan, koska bussi ei ole käytössämme enää. Urheilijat ulos jonoon, rekvisiitta mukaan ja nopea tarkastus bussin läpi että mitään ei ole jäänyt sinne. Sitten yhdessä letkassa sisälle. Jännittää jo!

Lämmittelyä

Lämmittelyt menevät normaalissa tahdissa 9.30 alkaen. Eli ensin kropan lämmittelyä ja sitten mattokaistalla taitojen viimeisiä hiomisia. Kisoista poiketen heti lämmittelyiden jälkeen onkin avajaiset kello 10, jossa jokainen joukkue kävelee yleisön edestä tervehtien katsojia. Kisoissa ei vastaavia avajaisia järjestetä, mutta Stageissa ne kuuluu ohjelmaan. Valot valaisevat esiintymisalueen kirkkaasti ja koko joukkue, muiden joukkueiden myötä, on kaikkien katsojien edessä.

Melkein jo matolla

Viimeisenä ennen matolle tuloa on kisoista tuttu rutiini, eli korutarkastus 10.30. Jokaiselta urheilijalta tarkistetaan, että heillä ei ole korvakoruja, kielikoruja tai napakoruja. Samalla nähdään että ranteissa tai kaulalla ei ole mitään ylimääräistä. Vain joukkueen vaatetus ja ranneke. Korutarkastus on tärkeä turvallisuuden vuoksi. Jos jotain menee vähänkin pieleen, korut voivat tehdä isoa vahinkoa urheilijalle itselleen tai kanssaurheilijalle. Korutarkastus menikin hyvin, koska kaikki osasivat sitä odottaa ja jättivät korunsa joko kotiin tai reppuun. Nyt ollaan jo verhon takana odottamassa vuoroa. Jos ei aikaisemmin jännittänyt, niin nyt jännittää. Niin urheilijoita, valkkuja kuin jojoakin.

Esiintyminen

Tämä jojo toimii musiikinsoittajana, joten astelin edellisen esiintyjän mukana jo valmiiksi musiikkipisteelle. Sieltä näkee hyvin koko esityksen, mutta toisaalta missaa viime hetken tunnelman joukkueen kanssa. Musiikinsoittaja ei yleensä soita musiikkia itse, vaan antaa musiikista vastaavalle järjestäjälle merkin milloin sen voi laittaa käyntiin. Edellinen joukkue poistuu aplodien myötä pois matolta ja juontaja kuuluttaa joukkueemme sisään kello 10:32. Musiikki käynnistyy sopivasti huudon jälkeisen aloituspaikoille siirtymisen jälkeen ja esiintyminen on todella upeaa. Paikoillaan istuvan jojon pulssi on varmaan 200. Valkuilla varmasti vähintään yhtä paljon. Vain pari pientä kauneusvirhettä, mutta ne eivät kokonaisuutta häirinneet. Urheilijat antoivat kaikki täyden panostuksensa ja se näkyi. Esiintymisen jälkeen kaikki poistuvat matolta pukuhuoneen suuntaan. Kolme minuuttia parrasvaloissa.

Pukkarirutiinit

Pukkarissa valmentajat käyvät läpi miten esitys meni. He olivat erittäin ylpeitä jokaisesta urheilijasta ja niin olivat urheilijatkin. Kauneusvirheitä sattuu, eivätkä ne olleet kenenkään vika. Ohjelma vietiin läpi isolla energialla ja niistä virheistäkin toivuttiin nopeasti ja oltiin taas ohjelman rytmissä mukana. Nyt urheilijoilla on taas hetki rauhottua ja ottaa palauttavaa evästä. Koska palkintojenjaon alkuun on hetki aikaa, on vapaata puolisen tuntia. Moni lähtee katselemaan myyntikojuja ja seuraamaan muiden joukkueiden esityksiä.

Palkintojenjako

Kello 11.20 vuorossa oli palkintojenjako. Palkintojenjaossa Stagessa jokainen osallistuja saa mitalin, eikä joukkueita laiteta sijoituksiin.  Urheilijat saivat jokainen vuorollaan oman mitalinsa. Joukkueet saavat osallistumisplakaatin sekä tuomareiden arvostelun suorituksestaan. Sama toistetaan jokaisen joukkueen kanssa. Mitali kaulassa takaisin pukuhuoneeseen! Arvostelut käytiin läpi jo heti pukkarissa ennen lähtöä.

Lähdön aika

Pukuhuoneessa palautetaan kisapuku noin 11:40. Puku käännetään nurinpäin ja laitetaan pukulaatikkoon odottamaan pesua. Omat päällysvaatteet päälle ja viimeiset eväät suuhun. Nyt jokainen on vapaa lähtemään pois. Paluukuljetusta ei ole järjestetty, koska suurimmalla osalla on omia huoltajia paikan päällä eli pääsevät omalla kyydillä pois. Niillä muutamilla joilla ei ole, on etukäteen järjestetty kimppakyyti takaisin treenipaikalle. Pukkari tyhjenee. Hiljaisuus laskeutuu. Kaikkensa antanut joukkue on poistunut yhtenä ryhmänä iloisena ja onnellisena. Tämä jojo nauttii hetken tunnelmasta tyhjässä ja hiljaisessa pukuhuoneessa ja sitten lähtee joukkueen perään. Huoltajien ryhmässä on runsaasti kannustusta ja sydämiä. Upeasta esityksestä on nauttinut kaikki paikallaolijat sekä esityksen videoinnin myötä myös ne jotka eivät päässeet paikan päälle. Sitten kotimatkalle. Kello on 12.10.

Jälkipyykki

Uusi joukkue, uusi kausi

 Toinen joukkue

Tuo otsikko taisi ollakin jo käytetty aikaisemmin tällä kaudella. Mutta ei sillä väliä, sillä kausi on nuori ja niin on joukkuekin.

Seura laittoi viestiä että erään esikilpajoukkueen valmentajat tarvitsisivat apuja arjen pyörittämiseksi. Että olisiko minulla mahdollisuutta toimia tuon joukkueen jojona. Tiedän joukkueen nimeltä, mutta oli muuten ennaltaan tuntematon. Koska kyseessä on periaatteessa harrastejoukkue, tiedossa ei ole hurjan haastavia tehtäviä eikä usein. Juu, kyllä aina yksi pienten urheilijoiden joukkue sopii aikatauluun.

Heidän treenipaikkansa on toisaalla kuin oman joukkueeni, joten en usko että tulen usein käymään heidän treeneissään. Enemmänhän tämä jojoilu on huoltajien kanssa asiointia. Sitten kun on kisat, tai heidän tapauksessaan Staget*, toki näiden järjestelyt tulevat eteen. Kahden Stagen kokemuksella, tosin pari vuotta sitten, tämä varmasti menee hyvin.

*Stage on kilpailunomainen näytöstapahtuma, jossa harrastejoukkueet voivat esitellä taitojaan yleisölle. Näissä ei ole ohjelmalle vaatimuksia, ikärajoja, eikä sijoituksia. Kaikki joukkueet saavat mitalit sekä kirjallisen palautteen ohjelmastaan.

Kävin moikkaamassa valmentajia ja urheilijoita heidän treeneissään. Kiva nähdä enimmäkseen pieniä urheilijoita pitkästä aikaa nykyisen juniorijoukkueen myötä. Valkkujen kanssa oli myös hyvä käydä läpi perusasioita, eli kuka tekee mitä. Lähtokohtaisesti tietysti valkut valmentaa, urheilijat urheilevat ja jojo järkkäilee juttuja taustalla. Niinkuin nyt tarkistetaan että kaikilla on lisenssi, jokaisella on joukkueen pakolliset varusteet ja huoltajat ovat kaikki saavutettavissa kun tarvitsee viestiä.

Ensimmäinen Stage lähestyy, niin sitä varten myös Siirin ilmoittautuminen ja tarvittavien tietojen lähettäminen järjestävälle seuralle. Nopeita pikkujuttuja, mutta saahan näihin kaikkiin näin yhtäkkiä kulumaan jonkin verran aikaa. Kerroinkin että en tule pääasiassa käymään heidän treeneissään, mutta leiripäivillä mahdollisuuksien mukaan ja Staget tietysti kun niissä joukkueen ohjaaminen on jojon puuhaa. Verhon takana pulssi 200 ja maton reunalla kannustamassa semmoset 300. Enää pari viikkoa sinne!

Voi olla että jos seura kysyisi että vieläkö mahtuisi yksi joukkue mukaan, niin... Sydän sanoo että joo, mutta aivot sanoo että taitaa olla jo yhdelle jojolle kaksi riittävästi :-)

Ylä- ja alamäkiä

 On hyviä ja huonoja uutisia

Maton reunalla

Saavun hallille taas treenien alkuun. Otan kengät pois eteisessä ja moikkaan paikalla olevia tuttuja. Vaikka epäilen joskus muistiani, eri valkut ja jojot ovat jo tuttuja näkyjä milloin vain paikalla pyörin. Lähden kohti ylätasannetta, josta näkee hallin eri mattoalueet hyvin. Se tunne kun cheer-matto tuntuu pehmeältä jalan alla. Se tunne kun olen nyt täällä ja työmaailma jää taakse. Työt ei tule mukana, vain jojoilu. Tämä maton tunne jalkojen alla on ihan parasta. 6/5!

Ohittamallani matolla on urheilemassa toinen joukkue, joka koostuu noin puoliksi viime kauden joukkueestani. Paljon tuttuja kasvoja. Nuoria urheilijoita, jotka näyttävät vielä muistavan minutkin. Niin hyvä tunne nähdä treeni-iloa.

Valmennuspäällikön viesti

Sain viestin valmennuspäälliköltä. Hän kertoi että saan kaverin jojoilemaan! Huippua, tämä homma on parasta parityönä. Eikä yhtään haittaa että urheilijoiden asioiden juoksevien asioiden hoitamiseen on nyt yhden sijasta kaksi mattokaistaa. Tänään tapaan jojokaverini treenien aikana niin käydään läpi mitä tähän asti on tehty, mitä tullaan tekemään ja millä välineillä. Hän saa sähköpostitunnuksen ja opastuksen verkkolevyllä oleviin kansioihin ja tiedostoihin. Pieni stressi alkaa hälvetä kun tietää että jos jokin asia livahtaa vahingossa ohi, on toinen kaveri joka ottaa kopin. Ja päinvastoin. Jojokaveri!

Valmentajien viesti

Valkut kertoivat että emme osallistukaan ensimmäisiin kisoihin joulukuussa. Sen lisäksi että huonot uutiset on aina ikäviä, tämä tietysti aiheuttaa kommunikointi- ja toimintatyötä. Valkut vastaavat valmentamisesta ja siihen liittyvistä asioista, joten he laittoivat huoltajille selventävän viestin. Sitten ne käytännön asiat. Joukkueen irrottaminen kisoista niin pitkälti kuin se on mahdollista. Onneksi deadlinet eivät vielä ole iskeneet, niin peruminen on kohtuullisen vaivatonta.

En voi mitenkään sanoa että tämä on mekaanista asioiden hoitamista. Vaikka arvelinkin jo että kisa saatetaan joutua perumaan kohdaltamme, ilmoitus että näin tosiaan tapahtuu, veti aika maihin. Eikä varmaan ainoastaan minua, vaan muitakin joukkueessa. Ihan valkkuja myöten. Jokainen kisa on omanlaisensa tapahtuma ja ihan parhaita tapahtumia jojoilunkin kannalta. Mutta, näin joukkue on valmiimpi seuraavaan kisaan, mikä on toisaalta taas parempi asia. Kalenterista pyyhkiytyy yksi tapahtuma pois. Ilmoittautumisista pyyhkiytyy joukkue pois. Yksi kisakansio verkkolevyllä voidaan pyyhkiä pois. Jos tämä olisi tullut puun takaa, pitäisi vielä kyyneleet pyyhkiä pois.

Eikun eteenpäin

Treenit jatkuvat ja tähtäimenä on seuraavat kisat. Lupailin tuossa aikaisemmin että kirjoittelen kisavalmisteluista, mutta nyt se menee vähän pidemmälle. Tällaista elämä on. Siviilissä, töissä ja harrastuksissa. Vastoinkäymisistä ei pidä lannistua, vaan niiden pitää vahvistaa tulevaisuutta. Näin meidän urheilijoidenkin kanssa. Tulevaisuudessa olemme vahvempia ja kyvykkäämpiä.

Kilpailukausi on käynnistynyt

 Kilpailukausi alkaa

Ensimmäiset kilpailumme ovat vasta joulukuun puolella, mutta jojon näkökulmasta kilpailukausi on jo alkanut. Kaikenlaista tekemistä on pitänyt jo puuhailla.

Joukkueen ilmoittautuminen

Ilmoittautumisaika menee umpeen 2kk ennen kilpailua, joten joukkue pitää ilmoittaa kisaan ajoissa. Samalla on hyvä katsoa että kaikki joukkuelaiset ovat mukana järjestelmän listauksessa, että ketään ei unohdeta pois. Näin myös tulee tarkistettua että kaikilla on lisenssi.

Oheistilaukset

Moni haluaa tilata kilpailun oman t-paidan. Näiden tilausten kasaaminen ja listaaminen järjestelmään etukäteen myös tuon 2kk aikaisemmin. Paidat pitää laskuttaa huoltajilta, joten ne voi jo laittaa valmiiksi odottamaan seuraavaan kuukausilaskuun. Myös tapahtumapaikan ruokailun erikoisruokavaliot, kuten gluteenittomat ruuat, pitää olla tiedossa, joten näiden merkitseminen samaten.

Liikkuminen

Jotenkin pitää päästä kisapaikalle ja sieltä takaisin. Usein kustannustehokkain on oma bussi, joka pitää varata ajoissa. Mahdollinen majoitus pitää myös huomioida, jos kilpailu on niin kaukana että päiväreissu ei onnistu. Ensimmäiset Start-kilpailut ovat tyypillisesti lähellä, joten majoitusta ei tähän tarvita. Kuitenkin myöhempään keväällä olevaan kilpailuun on jo hotelli varattu. Kun kisaan tulee semmoiset 2000 osallistujaa ja mahdolliset pitkämatkalaiset katsojat, paikkakunnan hotellit alkaa olla aika täynnä kun kisapäivä lähestyy.

Onneksi

... seura on valmiiksi kilpailuttanut kuljetukset koko kaudelle, joten tässä vaiheessa tarvitsi vain laittaa sähköpostia kuljetusliikkeelle että tarvitaan kuljetusta. Samaten Forms on erittäin hyvä ja helppo työkalu kerätä tilauksia huoltajilta, joten ei tarvitse etsiä niitä ympäri sähköposteja tai WA-viestejä.

Kun kisa-aikataulu on julkistettu, työlistalle tulee vielä muutama ajankohtainen asia, mutta kirjoittelen niistä kun sen aika on.

Ensimmäinen päiväleiri

 Päiväleiri #1

Päiväleirit on tärkeitä pidempikestoisia harjoitteluhetkiä, jolloin saadaan paljon toistoja. Jojon kannalta leirin toteutuminen ei ole kovin iso ponnistus. Meillä leiri pidettiin normaalisti omalla hallilla ja se oli seuran puolelta jo aikataulutettu, niin tila- ja aikataulujärjestelyjä ei tarvinnut tehdä.

Leireilimme toisen joukkueen kanssa, joten lämpimän leiriruokailun järjestäminen oli se suurin ponnistus, jos sitä ponnistukseksi sinänsä voi nimittää. Ruokailun tilaaminen ulkopuoliselta ravintolalta on hyvin kustannustehokasta. Halvemmalla pääsee jos tekee itse, mutta minulla ei ainakaan ole keittiössä kapasiteettia tehdä täysi ateria kaikkineen 30 henkilölle.

Sovimme toisen joukkueen jojon kanssa että käytämme yhtä ja samaa toimijaa molempien ruokailun järjestämiseksi. Ateriaksi valittiin perunamuusi ja lihapullat. Kokonaisuuteen kuului myös alkusalaatti. Lisukkeet, eli leivät, levitteen, mehun ja ruokailuvälineet oli helppo tilata itse kaupan verkkotilauksella suoraan noutoon. Olisi toki ollut mahdollista ohjeistaa urheilijat ja huoltajat siihen, että jokainen tuo omat välineensä, niin se olisi varmasti ollut ekologisempaa ja edullisempaa. Nyt kuitenkin kaikille kerralla yllämainitut lisät maksoivat kokonaisuudessaan vajaan euron per urheilija ja he pystyivät tulemaan syömään suoraan treeneistä käsien pesun kautta valmiiseen noutopöytään. Koko paletti noin 10 euroa per urheilija, kun valkkujen ja jojojen ateriatkin oli jyvitetty.

Näin alkuun

Aikataulullisesti jojoilla on töitä tämän järjestämisessä paikan päällä mikä pitää ottaa reilusti huomioon. Ennen kuin ensimmäinen joukkue pääsee syömään, pitää laittaa klaffipöydät noutopöytää varten valmiiksi. Mehu- ja vesitonkat huuhdellaan ja täytetään. Ruokatoimittaja tuo ateriat joukkueittain pakattuna lämpö- ja kylmälaatikoihin. Niistä salaattilaatikko esille ja salaattiottimet valmiiksi. Lämmin ruoka laatikon styroksikannen päälle ja kauhat siihen mukaan. Leipäpussit auki, levitteet auki, voiveitset ja mukit valmiiksi. Helppoa ja kevyttä hommaa, mutta kyllä siihen sen puoli tuntia saa varata aikaa kahdelle. Sain mukaani yhden huoltajan avustamaan, niin kolmistaan tämä meni mukavasti.

Ensimmäinen joukkue tulee syömään ja heille on varattu aikaa tunti. Tuntia itse ruokailuun ei mene, joten jojot pääsevät itse ruokailemaan tässä välissä. Urheilijat siivoavat itse omat jälkensä ja sitten päästään valmistelemaan seuraava joukkue.

Joukkueen vaihto

Edellisestä erästä jäi ruokaa jäljelle jonkin verran, niin he joilla oli rasioita mukana, laitettiin ruokaa valmiiksi jääkaappiin kotiin vietäväksi. Tyhjät astiat takaisin omiin laatikoihinsa ja seuravat esille. Taas, salaatti, lämmin ruoka, leipäpussien ja juomatonkkien täydennys. Seuraava joukkue voi tulla!

Ruokailun jälkeen taas ylijäämäruokaa mukaan halukkaille, ruoka-astioiden laittaminen takaisin laatikoihinsa noutoa odottamaan ja loppusiivous. Leipää jäi jonkin verran, niin vajaat pussit laitettiin taukotilaan iltapäivän evästaukoa varten otettavaksi. Klaffipöydät takaisin varastoon, ruokailutilan loppusiivous ja vajaa mehutonkka myös taukotilaan.

Aikaa kokonaisuudessaan tähän meni kolme tuntia. Kaksi ruokailuihin ja puoli tuntia molemmin puolin järjestelyihin. Ei tarvinnut hiki hatussa tehdä kun oli kavereita mukana ja muutenkin mukavaa puuhastelua urheilijoiden eteen. Saivat urheilijalle sopivan aterian jotta jaksavat loppupäivän.

Seuraava tauko olikin noin kahden tunnin päässä ruokailusta, jolloin urheilijoilla oli omat eväät mukana. Lisäksi lounaalta ylijääneet leivät ja mehu olivat tarjolla taukotilassa. Molemmat joukkueet olivat porrastaneet myös taukonsa, joten ryysistä ei päässyt syntymään.

Onnistunut päivä

Nyt jojotkin pääsivät loppuajaksi katsomaan harjoituksia ja samalla tekemään suunnitelmia tulevia kisoja varten. Ilmoittautumiset alkavat pian, joten pieniä asioita pitää katsella kuten lisenssit ja joukkuevarusteet. Jossain välissä ravintoloitsija tuli hakemaan omat laatikkoonsa pois. Ai että tuli hyvä olo taas yhdestä pienestä ja helposta, mutta tärkeästä tehtävästä, millä urheilijoiden päivästä saatiin onnistunut.

Edellisessä budjettipostauksessa oli puhetta säästöistä. Tässäkin päästiin alle budjetoidun, eli taas pari roposta per urheilija vähemmän tänne, niin jos jonnekin kisaan menee enemmän niin olemme paremmin tasapainossa.

Rankin takana. Budjetti

Budjetti tehtynä

Designed by Freepik

Todellakin, joukkueen vuoden budjetti on kaikkein vaikein rypistys. Mitkään kisamatkat ja niiden järjestelyt ei pääse lähellekään.

Joukkueen kaikki varat tulevat urheilijoiden huoltajilta. Niiltä isiltä ja äideiltä, jotka maksavat tämän lystin. Jokainen euro enemmän on euro enemmän maksuja. Kilpatasolla, myös alhaisilla leveleillä, vuosikustannus on helposti nelinumeroinen summa. Sen lisäksi että valmentajille pitää maksaa palkkaa, harjoittelusali ja sen varustus pitää maksaa. Sitten tulee matkat kisapaikoille, ruokailut, mahdolliset yöpymiset ja leiritkin päälle. Onko ihan pakko olla näin kallista?

Urheilijoiden tavoite on menestyä kisoissa. Kilpaurheilussa erityisesti. Jos otetaan pois kisoja, ei kilpaurheilija pääse tekemään sitä mitä on tullut tekemään. Jos vähennetään treenikertoja, ei päästä tavoitteeseen eli opita kunnolla kisaohjelmaa. Jos ei yövytä, ei mahdollisesti päästä pääkilpailuihin, jotka voivat olla toisella puolella Suomea. Entä ne leirit, voisiko niistä nipistää? Leireillä ollaan pidempi aika yhdessä ja lyhyessä ajassa saadaan paljon toistoja ja sitä kautta kisavarmuutta.

Budjetin rakentaminen on periaatteessa helppoa. Valmentajat kertovat mihin kisoihin mennään ja mitä leirejä yms. on tulossa. Sitten laitetaan arvioidut kustannukset allekain. Tämä jaetaan urheilijoiden määrällä ja laskutettavilla kuukausilla. Kuukausimaksu on selvillä. Voitaisiinko kuitenkin vähän nipistää jostain? Entä edullisempi majoitus? Edullisempi leiriruoka? Rahaa saa kyllä menemään, mutta sitä pitäisi samalla säästää. Muillekin huoltajille pitää jotenkin myydä miksi vuoden budjetti on näinkin iso. Oli se miten kutistettu hyvänsä.

Budjetti on nyt tehty. Kuukausimaksu on kerrottu vanhempainillassa. Nyt ei muuta kuin toteuttamaan tavoitetta, eli suunniteltua kisakautta.

Voisiko silti vielä jostain vähän nipistää? Leiriruokailu saatiin alle budjetoidun.

Uusi joukkue, uusi kausi

 Uusi jojokausi, uusi joukkue

Viimeksi kirjoittelin, että jännitän miten käy. Kävi niin kuin oli odotettukin, eli tytär pääsi juniorijoukkueeseen yhtä leveliä ylempänä. Hain jojoksi ja valmentajat päättivät että voin tulla mukaan. Harrastus siis jatkuu! Toistaiseksi yksin... Toivottavasti tulee kaveri vielä! Jojoilu on parasta parityönä.

Kävin moikkaamassa joukkuetta. Jännitti kun on uusi joukkue ja uudet valkut, mutta hyvinhän se meni. Sitten seuraaman treenejä. Taas se lämmin ja ihana tunne kun näkee nuorten onnistuvan, vaikka ovat ensimmäisiä kertoja yhdessä. Normaalia stunttiryhmien sekottelemisia näin alkuun, mutta kaikki nauttivat omasta tekemisestä ja hyvinhän se menikin.

Huoltajien WhatsApp-ryhmä on aktivoitu ja siellä näyttäisi lukumäärällisesti olevan kaikkien urheilijoiden huoltajia. Moikkelis sinnekin ja lyhyt esittely. Valmentajat valmentaa ja hoitaa urheilijat, jojot tekee sen muun oheishomman. Eipä tässä kauden alussa vielä hirveästi tekemistä ole. Mitäs sitä onkaan:

• Joukkuevarusteiden infoamista ja sovittamista. Seura laittoi infon kaikille, siitä vaan oman joukkueen asiat lyhyesti uudelleen. Sovituskappaleet oli saatavilla, joukkue vain treenien jälkeen katsomaan niitä.
• Käytännön asioista infoaminen. Vanhastaan on hyvä pohjaviesti, eli siihen parit päivitykset ja jakoon.
• Lisenssi-info. Samaten vanha viesti on olemassa, joten päivitystä siihen. Linkkien tarkistaminen ja päivitys. En laittanut vielä eteenpäin, koska joukkueeseen saattaa tulla täydennystä, niin odotan että valkut kertoo ensin että joukkue on täynnä. Sitten valmis viesti matkaan. Deadline lisenssille on tänä vuonna 31.10.2025, joten yli kaksi kuukautta vielä aikaa.
• Muistutus vakuutuksesta. Ensikertalaisia ei joukkueessa ole, joten vanha tuttu asia kuitenkin. Mutta että se vakuutus ei unohdu ottaa. Sen lisäksi että se on kisoissa pakollinen, treeneissä voi sattua kanssa kaikenlaista ja silloin kun pääsee vaikka jo samana iltana ammattilaisen luokse, on kilpaurheilijalle arvokas asia.

Vielä ei ole sen aika, että aletaan tuumimaan leirejä ja kilpailuja. Tsekataan valmentajien kanssa leiriajat ja mitkä kilpailut laitetaan kalenteriin, niin sitten pikkuhiljaa järjestelemään. Niistä kirjoittelen sitten kun on ajankohtaista. Mutta olen ehkä saattanut vilkaista levelin kilpailupaikat ja varovasti tuumaillut jo mahdollisia majoituksia. Jännittää kuitenkin ihan kunnolla jo etukäteen!

Kesäloma ☀️

Ei joukkuetta, ei tekemistä

Noh, lomahan on sitä varten että voi olla tekemättä mitään. Ja samalla edellisten kesien malliin outo tunne että ei ole cheeriä. Kun sitä kuitenkin oli koko syksy, talvi ja kevät. Nyt on laituri, sauna ja 27-asteinen järvivesi (kiitos Eppu!). Plus tulevat joukkuejaot.

Tytär karsii juniorijoukkueeseen parin viikon päästä. Hallilla pyörii level-uppeja ja taitotunteja. Nämä on hyvää treeniä valintoja kohti, että saa tuntumaa lajiin loman jälkeen. Tänä aikana jojo käykin edellisen kauden joukkueen tarvikelaatikon läpi, josko sitä pitäisi siivota ennen luovuttamista uudelle joukkueelle. Ja hyvä että tuli katsottua; vanhan joukkueen tavaroita löytyi.

Ihan vaan laatikolla käynti ja tuttujen tarvikkeiden näkeminen toi ihan jojofiilistä. Sen lisäksi että hallilla on cheer-treenejä mitä voi katsella. Samalla uuden kauden lähestyminen jännittää.

Riippuen tyttären uudesta joukkueesta, haen sinne jojoksi. Valmentajat valitsee, joten varmuutta ei ole. Kuten muissakin asioissa, päätökset tehdään joukkueen ehdoilla ja sopivimmat valitaan. Jojoista ei kuitenkaan tyypillisesti ole ylitarjontaa. En kyllä ymmärrä miksi, koska tämä on parasta hommaa ikinä. Vaikka siis ylitarjontaa ei ole, jännittää kuitenkin saako jatkoa omalle harrastukselle.

Mutta se on sen ajan asia. Nyt joukkueen laatikko on valmiina ensi kautta varten. Joukkuejaot tulee kohta. Ihan huoltajan roolissa jännittää miten ne menee. Hyvin ne menee, sen tiedän. Tämä porukka on todella huippua niin urheilullisesti kuin toisten huomioimisessakin.

Miehenä cheer-jojona

 Mitä on olla miesjojona naisvaltaisessa lajissa?

Jojokaveri bongasi aloitukseni ja kysyi että haluaisinko kirjoittaa jotain minkälaista on olla miehenä keskellä naisvaltaista lajia. Olen ajatellut tätä itsekin ja yrittänyt etsiä netistä aiheesta artikkeleita, mutta omaan silmään ei ole osunut.

Historiani

Kun tyttäreni aloitti harrastamisen kilpajoukkueessa, silloinen valmentaja kysyi huoltajista vapaaehtoisia jojoja. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa tai mitä hommia siihen liittyy. Kysyin valkulta ja minua valaistiin että käytännön asioita aina välillä. Lupauduin katselemaan miltä homma näyttää, kun homma kuitenkin kiinnosti.

Oli syksy 2022. Meitä jojoja oli silloisessa joukkueesa kolme, joista yksi toinenkin mies (moi Marko!). Kolmistaan ummikkoina alettiin seuraamaan mitä kaikkea tässä pitääkään tehdä. Jo lajin ymmärtäminen piti aloittaa alkutekijöistä. Helpotti paljon kun tyttären kuljettamisen myötä vietin ne ajat salilla harjoituksia katsellen ja laastareita sekä kylmäpusseja jakaen. Aika nopeasti selvisi perusasiat. Tästä pääsee vain eteenpäin.

Ekat kisat

Ensimmäiset kisat ikinä oli mieleenpainuva kokemus. Aika alkuvaiheessa päivää eräs klassikkojoukkueen urheilijanainen kommentoi käytävällä, että "kiva kun täällä on miehiäkin mukana." Totta, olin ainoa mies parin tuhannen naispuolisen urheilijan, valmentajan ja jojon seassa. Tai ainakin siltä se tuntui.

Totuus ei kuitenkaan ollut ihan näin mustavalkoinen. Alemman taitotason joukkueet ovat kaikki sekajoukkueita ja joissakin joukkueissa oli poikia mukana. Jojokaverini Marko oli myös kisapaikalla. Myöhemmin kansallisissa kisoissa, Spiritissä, näkyi muitakin miesjojoja (moi Jussi!) eli on ihan normaalia että miehetkin toimivat joukkueiden huoltajina.

Miten se näkyy?

Lyhyesti: ei mitenkään. Molemmissa seuroissa missä olen toiminut jojona, olen ollut yksi joukkueen jäsenistä kuten kuka tahansa. Urheilijanuoret tulevat juttelemaan ja jojokavereilta saa sparrausta molempiin suuntiin. Valkkujen kanssa yhteistyö toimii kuten kenen tahansa kanssa. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa kenenkään suunnalta siinä, että jojoilen, meidän tapauksessamme, tyttöjoukkueelle. Kokemukseni perusteella voin todeta että cheer-jojoilu käy ihan yhtä hyvin miehille kuin naisillekin.

Ohi on 2024-2025

 Viimeiset treenit oli siinä

Kausi 2024-2025 on nyt sitten virallisesti ohi. Viimeiset treenit, ja samalla avoimet treenit, oli tänään sunnuntaina. Joukkueella ei ole enää harjoituksia tai mitään muutakaan, niin jojollakaan ei ole joukkueelle tekemistä. Seuran kanssa joukkueen tilit valmiiksi ja seuraavaa kautta odottelemaan. Kesälomalle. Tyhjä olo, kun ei enää ole mitään vähään aikaan. 

Mitä jäi kaudesta käteen?

Oliko se mitalisijat? Ei. Tuli ykkös- ja kolmostilat kilpailuista, mutta se ei ole tärkeintä.

Oliko se HIT-suoritus? Ei. Sekin tosin on joukkueella tehtynä.

Oliko se harjoittelut? Ei. Urheilijoilla on paljon työtä takana ja se näkyi.

Kaudesta jäi käteen paljon iloa, onnistumisia, naurua, persoonallisuuksia ja eritoten onnistuneesti läpivietyjä kisaviikonloppuja. Tämän jojon tärkein tehtävä on ollut antaa joukkueen jäsenten ja valmentajien keskittyä omiin tekemisiinsä ja jojot hoitaa kaiken ympärillä olevan. Kyyditykset, ruokailut, majoitukset, ilmoittautumiset, aikataulutukset ja kaiken sellaisen millä mahdollistetaan onnistunut tapahtuma. Silloin kun urheilijat ja valmentajat ovat saaneet vietyä kisaviikonlopun -- tai jonkin muun tapahtuman -- läpi ilman, että heidän on tarvinnut stressata "minnes nyt, milloin tuonne", tämä jojo kokee onnistuneensa.

Ei sillä, kyllä se HIT-pinssi ja kahdet pokaalit oli mahtavia saavutuksia!

Minnes nyt?

Urheilijat hakevat samaan tai uusiin joukkueisiin oman tasonsa ja ikäryhmänsä mukaisesti. Joukkue siis tavallaan hajoaa, mutta se on joukkuekilpaurheilussa normaalia. Kaverisuhteet kuitenkin pysyvät.

Tämä jojo jää odottamaan seuraavaa kautta. Oma nuori hakee uuteen, korkeamman levelin joukkueeseen. Riippuen mihin joukkueeseen pääsee, olen jo päättänyt että haen sen joukkueen jojoksi. Valmentajat päättävät valinnoista, niin syksyn jatko tässä roolissa ei ole mitenkään kiveen hakattu.

Nyt on tyhjä olo. Rauhallinen. Aika rentoutua.